Keltainen kummitus

Kelloseppä Suhonen ei ollut huono ammattimies, mutta hänen harrastuksensa olivat isän mukana alkaneet suuntautua yhä enemmän muualle kuin pienen liikkeen hoitoon. Hän oli intohimoinen keräilijä, joka kolusi kaikki mahdolliset huutokaupat ostellen melko arvottomia pikkuesineitä. Mutta koko ajan hänen mielessään kyti toive, että hän kerran tekisi todella suuren löydön, joka yhdellä iskulla muuttaisi hänen ja hänen tyttärensä Maaritin elämän. Maarit oli tottunut isänsä haihatteluihin ja myös niihin merkillisiin keksintöihin, joita tämä itsekseen näpräili kellarissa olevassa työhuoneessaan. Sitten pari salaperäistä puhelinsoittoa olivat saaneet tyttären huolestumaan. Isä oli niiden jälkeen näyttänyt lamautuvan ja viettänyt sitten useita iltoja lukitun oven takan työhuoneessaan, josta oli tullut omituinen haju. vähän myöhemmin isä oli lähtenyt huutokauppamatkalle Ruotsiin. Palattuaan hän oli ollut poissa tolaltaan, hokenut vihdoinkin onnistuneensa ja sanonut keltaisen kummituksen tulleen heidän avukseen. Vielä samana iltana kelloseppä Suhosen järjettömiltä tuntuvat puheet olivat saaneet kammottavan selityksen. Keltainen kummitus oli astunut esille, mutta se ei tuonut onnea vaan kuolemaa.
(takakansitekstistä)