On ilmoja pidellyt

Näin Mauri Paasilinna itse kertoo omista tunnoistaan:
Lapin tuntureilla, korpien kätköissä tai aapasoilla ihminen voi hiljentyä, etsiä itseään ja yhteyttä opettajista suurimpaan, luontoon. Tuuli tai sade, paiste tai pakkanen kertovat elämän monimuotoisuudesta, niillä on taito näyttää vaikka hongan hopea tuhannella eri tavalla. Kalan kuvajainen tai porojen poljenta, suopursujen tuoksu tai kurjen häähuuto lettojen takana ovat luontoa, jolla on voimaa humauttaa metriset hanget koskina mereen. Ihminen ei ole kettua kummempi, jos purkuilmat kohdalle osuvat. Ja onko muutoinkaan? Toivon, että tarinani avaavat näkökulmia luontoon, viettien maailmaan, arktiseen hysteriaan. Mysteeriin, jota elämäksi kutsutaan.
(takakansiteksti)