Taivaallinen nappikauppa

Vasilin ja Pallen hioessa toimintasuunnitelmiensa yksityiskohtia Esplanadin puiston toisella puolella käytiin pankkiiriliikkeessä toisenlaisia keskusteluja. Kyseessä oli sama pankkiiriliike, joka oli rahoittanut Markun kurssitoverin Gustavin osakekauppoja. Pankkiiriliikkeen toimitusjohtaja Henrik Enström, suvun poikia hänkin, aloitti keskustelun.
- Gustav, en tainnut kertoa, mutta pankkiiriliike tienasi siinä fuusiossa myös sievoisen summan.
- Enhän minä maksanut sinulle kuin korot.
- Et. Mutta me ostimme myös pankin salkkuihin reilusti kummankin yhtiön osakkeita ennen fuusiota. Tosin niin, että keräsimme muutamilta sukuun kuulumattomilta asiakkailta avoimet ostotoimeksiannot ennen kuin ostimme niitä.
- Ettehän te siinä sitten tienanneet kuin välityspalkkion. Mustikoita sellaiset sentit on. Minä sentään tein kymppitonnin.
- Gustav, miksi sinä luulet meitä? Fattan luukku vai joku ruotsinkielinen säätiö? Me keräsimme ensin avoimia ostomääräyksiä päivän kurssiin asiakkailtamme. Sitten me ostimme niitä osakkeita ja odotimme. Kun fuusio oli julkistettu ja kurssit nousivat, me myimme halvalla ostamamme osakkeet nousseilla päivänkursseilla asiakkaille.
- Mutta nehän saavat sen selville, jos älyävät tarkastaa toteutuneet kaupat.
- Eivät saa, meillä on pieni tytäryhtiö tämäntyylisiä kauppoja varten. Se ostaa osakkeet omaan salkkuunsa, josta me sitten ostamme ne asiakkaillemme. Pomminvarma homma. Jos osakkeet laskevat oston jälkeen, me päiväämme asiakkaiden kaupat samalle päivälle jolloin tytäryhtiö osti osakkeet. Jos kurssit nousevat, ne päivätään myöhemmälle päivälle ja nousseille kursseille. Millä sinä Gustav luulet pankin voittoja tekevän? Mustikkakaupallako? Kuule jos rahaa tulisi vain välityspalkkioista, minulla olisi optimistijolla eikä viidenkymmenen jalan Swan.
- Ja tuo on laillista?
- Niin kauan, kuin asiakas saadaan antamaan toimeksianto päivän kurssiin ja toteutusaikaa viikon. Siinä ei ihan oikeasti voi hävitä, vaikkei sen kummempaa koulutusta olisikaan kuin Vaasan Hanken.
Gustav katsoi ihaillen Henrikiä. Turhaan ei suku ollut miestä pankkiin pannut. Isoisä oli joskus joulupöydän juomista riehaantuneena, hillittyyn tapaansa tietenkin, kertonut miten hän aikoinaan osti yrityksiä pankin kanssa puoliksi. Jos ostos osoittautui oivaksi, suku lunasti pankin ostohinnalla pois. Jos tuli ostetuksi mätä omena, silloin pankki lunasti suvun pois. Reilua kauppaa, eihän pankki itse asiassa koskaan hävinnyt. Ajat ja tavat olivat tosin isoisän ajoista muuttuneet ikävämmiksi. Pankkeja valvomaan oli palkattu kaiken maailman virkamiehiä. Eikä edes riittävän matalapalkkaisia, sellaisia jotka olisivat pienellä voitelulla katsoneet muualle kun pankki teki bisnestä. Siksi suku olikin luopunut liikepankistaan ja jättänyt itselleen pankkiiriliikkeen. Jonkunhan piti suvun rahoja hoitaa, eikä kenellekään suvun jäsenelle tullut mieleen, että niitä hoitamaan olisi palkattu ulkopuolinen. Ei kai nyt sentään suvun rahojen hoitamisesta voinut maksaa ulkopuolisille. Gustav ymmärsikin nyt miksi pankin omaisuudenhoitopalkkiot olivat suvun jäsenille melkein olemattomia. Maksumiehinä toimivat ne ulkopuoliset sijoittajat, joiden rahoja pankkiiriliike pyöritti. Ja se oli niille ihan oikein, koska eihän niillä ollut mitään muuta syytä tulla pankin asiakkaiksi kuin että yrittivät onnettomat hyötyä suvun osaamisesta. Tietoyhteiskunnassa tiedosta pitää maksaa, ehti Gustav vielä miettiä, ennen kuin Henrik jatkoi.
- Sinun Gustav, niin kuin muidenkin suvun jäsenten, pitää olla valppaana. Tietenkin pankki tuottaa voittoa niinkin, että se pyörittää ulkopuolisten salkkuja riittävällä vauhdilla ja kerää niistä välityspalkkioita. Mutta kuten sanoit, ne ovat mustikoita. Isommat rahat tulevat silloin kun joko määrätään itse kurssit tai tiedetään niiden liikkeet etukäteen.
- Eikös kurssimanipulaatio ole laitonta?
- On.
- Miten me sitten...
- Määrällä. Valitaan riittävän pieni yhtiö, tai joku isompi, jonka osakkeilla tehdään vain vähän kauppaa. Sitten ostetaan viikon verran sen osakkeita. Helsingin pörssi on niin pieni, että kun jonkun yhtiön osakkeita alkaa liikkua tavallista enemmän, se huomataan. Ja silloin alkaa amateur hour eli muiden pankkiiriliikkeiden liituraitamerkonomit ryhtyvät ostamaan sopuleina samoja osakkeita. Ja kun kurssit nousevat, me myymme. Yhtenä päivänä kaikki muut huomaavat, että näitähän ei osta muut kuin he itse, ja silloin ostot pysähtyvät ja kurssi laskee. Suomen laki ei onneksi ole vielä älynnyt kieltää tyhmempien rokottamista. Veri virtaa vähän aikaa katuojissa, mutta se on muiden pankkiiriliikkeiden ja heidän pienasiakkaidensa verta.