Kutsumushuora

Jos joku luulee tietävänsä, millaisia prostituoidut ovat, lukekoon tämän dokumenttiromaanin. Siinä ammatissaan kutsumuksesta toimiva katutyttö tilittää mitään kaihtamatta ajatuksiaan ja kokemuksiaan Jumalasta, vapaudesta, huumeista, rikoksista, kuolemasta, rahasta ja rakkaudesta.
(takakansiteksti)
Torsti Lehtisen monologiromaani on prostituoituna toimivan Trixien puheenvuoro. 35-vuotias Trixie istuu Hämeenlinnan naisvankilassa tuomiota huumeiden hallussapidosta. Hän tilittää elämäntarinaansa vailla katkeruutta ja korostaa prostituutiota ja huumeidenkäyttöä omana valintanaan, hän ei ole uhri, eikä tilivelvollinen kenellekään, ei parittajille, ei työvoimatoimistolle: ”Mun ei tarvitse muuta kuin mennä kadulle, niin tiedän, että työttömyys ei uhkaa, vaan ansiot on taatut. Ja mä ansaitsen ne rahat omalla rehellisellä työlläni. – Mä en ole riippuvainen kenestäkään, en todellakaan.” (s.71, 75)

Trixie on voimakastahtoinen nainen, jolla on vahvat mielipiteet elämäntavastaan, seksistä, huumeista, ihmisistä ja Jumalasta. Hän on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Trixie pitää elämästä ja näkee tulevaisuutensa valoisana, tuore aviomies kärsii tuomiotaan Sörnäisten vankilassa. Kun kakut on lusittu, voi pariskunta olla jälleen yhdessä, aloittaa uuden elämän. Vaikka romaanin nimi on Kutsumushuora ja Trixie korostaa omaa valinnanvapauttaan, voi teoksen nimen silti tulkita myös ironisena, tätä valinnanvapautta kyseenalaistavana: onko huumeriippuvainen Trixie todella vapaa valitsemaan?

Torsti Lehtinen tavoittaa Trixiessä uskottavantuntuisen, elävän henkilökuvan. Romaanin takakannessa kerrotaan tarinan perustuvan Torsti Lehtisen keräämään tosiasia-aineistoon Helsingin Kalliosta.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)