Epäilyttävät puut
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Turkulaisen Pauliina Haasjoen (s. 1976) kolmannessa runokokoelmassa Epäilyttävät puut sukelletaan nykypäivän kaupunkikahviloiden ja kolmiodraamojen läpi lapsuuden seisahtaneeseen kesäpäivään ja epäilyttävien puiden alle. Matka jatkuu myyttisiin pitäjänkokouksiin, mittayksiköt lennättävät kokijan avaruuden mittakaavaan. Kartan pisteinä ovat niin muistot, unet ja vanhat valokuvat kuin ihmiset ja esineet, riippumatot, kiinantossut ja radiot. (Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
"--- Minulla on täällä jossakin vanhoja kuvakortteja,/
he istuvat valkoisissaan puun alla ja jonkun nimi on ehkä Olga./
Olga poimii jotain maasta eikä siksi katso kameraan./
Mitenköhän kauan tuo poimimisen liike on kestänyt,/
miten kauan kamera valottanut?/
Miten se, käpy tai ruoho tai jopa kukka, on Olgan sormien välissä/
ihmetellyt, mitä poimimista tällainen on ---"
he istuvat valkoisissaan puun alla ja jonkun nimi on ehkä Olga./
Olga poimii jotain maasta eikä siksi katso kameraan./
Mitenköhän kauan tuo poimimisen liike on kestänyt,/
miten kauan kamera valottanut?/
Miten se, käpy tai ruoho tai jopa kukka, on Olgan sormien välissä/
ihmetellyt, mitä poimimista tällainen on ---"
Kysyin jokaiselta linnulta olivatko ne kiuru,
ja lopulta yksi oli,
hyvin korkea ja eleetön.
Niin kuin luulosairas asettuu taudinkuviin
minä asetin jakkaran ulos laudoitukselle.
Näin istutaan keskelle lämpöä, ettei se joutuisi tulemaan luokse,
turhia toimittamaan
niin kuin apteekkari
(valkoinen takki peittää alleen mieltymyksen ruudulliseen tai raidalliseen)
vanhaan aikaan poistui huoneesta
pyörittämään pillerin, sileän pinnan alta ei näe mikä sille antaa voiman
tässä tarinassa on rasia ja rasiassa yksi pilleri, ainoa maaginen
ja niin meidänkin
on käveltävä huhtikuista rauhaa ilman selostuksia
pelloista näkee, että lumi vasta hiljattain suli niiltä
ja siinä ajassa jänis on jo ehtinyt vaihtaa pellon väriseksi,
miten sopeutuvainen eläin
ja silti sen on tämän tästäkin juostava.
ja lopulta yksi oli,
hyvin korkea ja eleetön.
Niin kuin luulosairas asettuu taudinkuviin
minä asetin jakkaran ulos laudoitukselle.
Näin istutaan keskelle lämpöä, ettei se joutuisi tulemaan luokse,
turhia toimittamaan
niin kuin apteekkari
(valkoinen takki peittää alleen mieltymyksen ruudulliseen tai raidalliseen)
vanhaan aikaan poistui huoneesta
pyörittämään pillerin, sileän pinnan alta ei näe mikä sille antaa voiman
tässä tarinassa on rasia ja rasiassa yksi pilleri, ainoa maaginen
ja niin meidänkin
on käveltävä huhtikuista rauhaa ilman selostuksia
pelloista näkee, että lumi vasta hiljattain suli niiltä
ja siinä ajassa jänis on jo ehtinyt vaihtaa pellon väriseksi,
miten sopeutuvainen eläin
ja silti sen on tämän tästäkin juostava.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
71