Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kotirouva
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Helsingin keskustasta löytyy erämaa. Sen nimi on perhe. Kotirouva on kauhutarina Sirre, Assar ja Vita Elosta. He harhailevat perheessään ilman karttaa. Heidän ei tule löytää perille. Heidän tulee löytää toisensa. Vaikka niin ei tapahtuisi, he eivät jätä toisiaan. Maailma muuttuu. Kotirouva kivitalossa ei.
Kreetta Onkelin Kotirouva jatkaa vahvojen suomalaisten naiskirjailijoiden parisuhde- ja perhekuvauksen traditiota. Tämä koominen tragedia valottaa naisen roolia Suomessa, jossa luokkayhteiskunta tekee paluuta. Mikä on perheestä ja kodista huolehtivan äidin ja vaimon, tämän päivän kotirouvan, asema? Miten kodista huolehtiva nainen ja töissä raatava mies löytävät yhteisen aaltopituuden? Miten onnistuu äiteys, jolla ei ole biologista pohjaa? Ja mihin vetää raja, mitä ei enää voi kestää?
Kotirouva on romaani uusperheen arjesta, taiteilijasta kotirouvan virkaan siirtyneen naisen kamppailusta identiteettinsä ja arvonsa säilyttämiseksi 2000-luvun Helsingissä, kaupungissa täynnä ihmisiä, mahdollisuuksia ja kauneutta, mutta myös lokerointia, yksinäisyyttä ja ahdistusta.
(Sammakko)
Juuri kun kolmikymppinen laitossiivooja Sirre on luovuttanut perhehaaveistaan, hän löytää kadulta pienen Vita Elon. Vitan isä Assar Elo on kiireinen mies ja tarvitsee rouvan ja pian Sirre huomaa ottaneensa vastaan kotirouvan paikan Elon perheessä.
Sirre on vuosia aiemmin maalannut kuuluisan maalauksen Syöpä, mutta on luopunut taiteesta. Sittemmin hänet on vallannut kunnianhimottomuus. Hän kuluttaa kaiken aikansa perheen, Vitan ja Assarin, hyvinvointiin. Hän ostelee kalliita tavaroita kotiin, jumppaa, siivoaa ja laittaa ruokaa.
Mutta Vita kasvaa eikä enää tarvitse äitiä samalla tavalla kuin pienenä. Hiljalleen Sirre tyytyy siihen, ettei Assarin rakkaus ole ihan sitä mitä hän kuvitteli saavansa. Hänen roolinsa perheessä on enemmän taloudenpidollinen. Assar paljastuu ilkeäksi ja itsekkääksi ihminen, joka kokee voivansa ostaa kaiken rahalla. Sirre ymmärtää, että aiemmin puhuessaan rakastumisestaan Assar sekoitti verbit ja tarkoittikin olevansa innostunut. Mutta hän ymmärtää myös, että on sitoutunut, osa perhettä, hän ei ole enää yksilö. Silloin on asetettava itsensä sivuun ja lapsi etusijalle. Ja lopulta kun Sirre haluaisi pois perheestä, se ei olekaan enää mahdollista.
Kotirouvan alaotsikko on rakkausromaani, mutta yhtälailla se on kauhutarina. Se on kertomus perheestä ja parisuhteesta, mutta ei perinteisen pumpulinen rakkauskuvaus. Perhe-elämä on riitojen repimää, ovien pauketta ja huutoa, sitten välillä hiljaisempaa mökötystä. Rakkaus ei aina ole ihanaa, se voi olla myös ihan kamalaa.
(Siina Tiuraniemi/ Sanojen aika)
Kreetta Onkelin Kotirouva jatkaa vahvojen suomalaisten naiskirjailijoiden parisuhde- ja perhekuvauksen traditiota. Tämä koominen tragedia valottaa naisen roolia Suomessa, jossa luokkayhteiskunta tekee paluuta. Mikä on perheestä ja kodista huolehtivan äidin ja vaimon, tämän päivän kotirouvan, asema? Miten kodista huolehtiva nainen ja töissä raatava mies löytävät yhteisen aaltopituuden? Miten onnistuu äiteys, jolla ei ole biologista pohjaa? Ja mihin vetää raja, mitä ei enää voi kestää?
Kotirouva on romaani uusperheen arjesta, taiteilijasta kotirouvan virkaan siirtyneen naisen kamppailusta identiteettinsä ja arvonsa säilyttämiseksi 2000-luvun Helsingissä, kaupungissa täynnä ihmisiä, mahdollisuuksia ja kauneutta, mutta myös lokerointia, yksinäisyyttä ja ahdistusta.
(Sammakko)
Juuri kun kolmikymppinen laitossiivooja Sirre on luovuttanut perhehaaveistaan, hän löytää kadulta pienen Vita Elon. Vitan isä Assar Elo on kiireinen mies ja tarvitsee rouvan ja pian Sirre huomaa ottaneensa vastaan kotirouvan paikan Elon perheessä.
Sirre on vuosia aiemmin maalannut kuuluisan maalauksen Syöpä, mutta on luopunut taiteesta. Sittemmin hänet on vallannut kunnianhimottomuus. Hän kuluttaa kaiken aikansa perheen, Vitan ja Assarin, hyvinvointiin. Hän ostelee kalliita tavaroita kotiin, jumppaa, siivoaa ja laittaa ruokaa.
Mutta Vita kasvaa eikä enää tarvitse äitiä samalla tavalla kuin pienenä. Hiljalleen Sirre tyytyy siihen, ettei Assarin rakkaus ole ihan sitä mitä hän kuvitteli saavansa. Hänen roolinsa perheessä on enemmän taloudenpidollinen. Assar paljastuu ilkeäksi ja itsekkääksi ihminen, joka kokee voivansa ostaa kaiken rahalla. Sirre ymmärtää, että aiemmin puhuessaan rakastumisestaan Assar sekoitti verbit ja tarkoittikin olevansa innostunut. Mutta hän ymmärtää myös, että on sitoutunut, osa perhettä, hän ei ole enää yksilö. Silloin on asetettava itsensä sivuun ja lapsi etusijalle. Ja lopulta kun Sirre haluaisi pois perheestä, se ei olekaan enää mahdollista.
Kotirouvan alaotsikko on rakkausromaani, mutta yhtälailla se on kauhutarina. Se on kertomus perheestä ja parisuhteesta, mutta ei perinteisen pumpulinen rakkauskuvaus. Perhe-elämä on riitojen repimää, ovien pauketta ja huutoa, sitten välillä hiljaisempaa mökötystä. Rakkaus ei aina ole ihanaa, se voi olla myös ihan kamalaa.
(Siina Tiuraniemi/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
rakkausromaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
224
Kustantaja
Kieli
Videot