Tuuli leppeä lounaasta

Seppo Urpelan romaani kertoo päivästä rakennustyömaalla. On perjantai, tilipäivä. Työmaa elää ajan kehyksissä: aamu ja töihin tulo, aamupäivä, ruokatunti, iltapäivän helteiset hetket.

Päivän mittaan setvitään työn lomassa asiaa ja olosuhdetta jos jonkinmoista: työväenliike, asuntotilanne, palkat, muotisosialismi... Useimmille näistä ihmisestä merkitsevät puheet hyvinvointi-Suomesta ja tyylikkäät keskustelut yhteiskunnan ongelmista tyhjää fraseologiaa. Ja työmaalla vilisee monennäköistä rakentajaa. Korkealla katollaan pikimies Ojanen, alhaalla menevä varastomies Holmlund, asiain erikoistuntija, veli vilpitön. Ankara kommunisti Myllyniemi ja Kujala, joka näkee auringon nouseva idästä, Kiinasta asti. Rappari Mäkilä, joka ei tunne oloaan kotoiseksi nykyajan kiireisen elämänrytmin pyhän kolmiyhteyden - asfaltin, betonin ja lasin - keskellä. Juoponnäköinen Hukkanen, jolla on loistava tulevaisuus takanapäin. Yrmy kirvesmies Heikkinen, teosofi. Kyssäharteinen Emppu, joka kokee tasapainotella hirmuisen krapulansa kanssa ja survaisee illalla elämän syrjälleen kapakassa erinomaisten ryyppyveikkojen seurassa. (Takakansiteksti)