Honkain keskellä

Sirun perhe on melko tavallinen sodan jälkeisen sukupolven perhe. Isä ei pääse sodan kauhuista eroon. Kun Lassi poika hukkuu, se on viimeinen niitti. Sirun suvussa sota vie miehistä puolet. Nyt ei sodita enää asein mutta eräänlaista sotaa Siru käy itsensä ja perheensä kanssa. Hän taistelee identiteetistään. Siru lähtee jo varhain omille teilleen, juo ja testaa rajojaan, mielenterveys järkkyy. Hän saa isänsä juomisesta ja väkivallasta tarpeekseen, mutta myös äitinsä ikuisesta hyssyttelystä. Kukaan ei koskaan sano suoraan mitään, sisään kertyy sammioittain mustaa karstaa. Siru ei oikein tiedä kumpaa vanhempaansa hän halveksii eniten. Mutta ei mikään elämä ole pelkästään mustaa, hyvien päivien muistoilla voi elämää jatkaa kun on pakko. Pielisen mökki on tapahtumien keskipiste. Vielä kuolinvuoteeltaan isä muistuttaa mökkitöiden tarpeellisuudesta. Kenties ne ovat merkityksellisiä lopulta myös Sirulle.