Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kahden harharetki
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ei ole aivan tavallista, että sotilas kokee rintamasodan kaikki vaarat ja vaivat yhdessä vaimonsa kanssa. Mutta Wolfgang Altendorf, joka oli luutnantti Saksan sodanaikaisessa armeijassa, oli mennyt naimisiin Irmelinsä kanssa sodan aikana ja he olivat päättäneet pysyä yhdessä tapahtui mitä tahansa. Reinin toisella puolen olevan sillanpääaseman, hajoavan rintaman viimeisen kärjen, murtuessa amerikkalaisten panssarien edessä ja puolustajien joutuessa vetäytymään alkaa mielikuvituksellinen ”kahden harharetki”. He tarpovat sodan sekasortoisten melskeiden läpi milloin mitenkin tärkeimpinä eväinään terve järki, ennakkoluulottomuus ja ennen kaikkea huumori. Saksa häviää sodan, mutta he selviytyvät.
Näiden kahden ihmisen retket on kerrottu kepeästi, melkein ilkamoivaan sävyyn, mutta mausteet – vuorosanoihin ja niiden väliin heitetyt mietteet – tuntuvat varsin kirpeinä lukijan kielellä. Altedorfin huumorissa ei kuitenkaan ole pilkkaa: se on vapauttavaa, leppoisasti hymyilevää. Hänen parkkikasvoinen kenraalinsa on kuvattu samalla ymmärtävällä huumorilla kuin amerikkalainen Jonny, joka toimi postinkuljettajana tekijän ja Irmelin välillä vankileirin aikana. Altendorf on rauhan mies, joka olosuhteiden pakosta on joutunut sotaan ja koettaa päästä siitä mahdollisimman vähällä. Hänen vaimonsa on kuvattu rakastuneen aviomiehen silmin neuvokkaaksi, itsepäiseksi naiseksi, jota kukaan ei voi vastustaa.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Pidin tuosta puusillasta. Sitä oli alettu rakentaa Reinin oikealta rannalta, mutta työ oli jäänyt kesken. Viimeinen kolmannes puuttui. Se näytti teroittava mieliin, että muuan sota loppui ennen aikojaan, sota, jonka loppu ei ollut vielä lähelläkään. Keskeneräinen silta oli kuin manaus – tiedoton manaus, miten vain, se oli ”Mene tekel”, viittasi jonkin laiminlyöntiin.
Seisoin Reinin vasemmalla rannalla, Oppenheimissa, lossin kohdalla. Lossi oli suuri, dieselmoottorit käyttivät sitä ja se ajeli herkeämättä täältä sinne ja sieltä tänne. Tämä oli viimeinen Reinin ylimenokohta sen jälkeen, kun pommit tai pioneerien räjäytyksen olivat tuhonneet Mainzin ja Wormsin sillat.
Seisoin Reinin vasemmalla rannalla, Oppenheimissa, lossin kohdalla. Lossi oli suuri, dieselmoottorit käyttivät sitä ja se ajeli herkeämättä täältä sinne ja sieltä tänne. Tämä oli viimeinen Reinin ylimenokohta sen jälkeen, kun pommit tai pioneerien räjäytyksen olivat tuhonneet Mainzin ja Wormsin sillat.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ilmestymisaika
Sivumäärä
241