Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Missä lintuset laulaa
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Ehjä, varmavaistoinen rakkausromaani vuodelta 1957.
”Mitä suomalaisen kesäyön metsässä, järvellä ja ilmassa tapahtuu, tietää ja tuntee Eeva Joenpelto paremmin kuin varmaan kukaan toinen tämän hetken suomalainen kertoja. Hänen proosansa kukkii, tuoksuu, sirkuttaa ja livertää.”
”Mitä suomalaisen kesäyön metsässä, järvellä ja ilmassa tapahtuu, tietää ja tuntee Eeva Joenpelto paremmin kuin varmaan kukaan toinen tämän hetken suomalainen kertoja. Hänen proosansa kukkii, tuoksuu, sirkuttaa ja livertää.”
(V. A. Koskenniemi, US)
(takakansiteksti)
- - -
Sahanomistaja Wilen tuo taloonsa, lapsettoman vaimonsa lisäksi, pari muuta naista, joiden kanssa hänellä on lapsi. Jälleen siis vahvasti mielikuvituksellinen asetelma. Romaanista kehkeytyy ennen kaikkea nuoren Hannan rakkauden kuvaus, ja siinä suhteessa Eeva Joenpelto antaa nuoren naissielun tutkijana parastaan. Myös kielen ja tyylin puolesta teos on korkealuokkainen. (Vilho Suomi: Vuoden 1957 suomalainen proosakirjallisuus, Kirjastolehti 2/1958)
(takakansiteksti)
- - -
Sahanomistaja Wilen tuo taloonsa, lapsettoman vaimonsa lisäksi, pari muuta naista, joiden kanssa hänellä on lapsi. Jälleen siis vahvasti mielikuvituksellinen asetelma. Romaanista kehkeytyy ennen kaikkea nuoren Hannan rakkauden kuvaus, ja siinä suhteessa Eeva Joenpelto antaa nuoren naissielun tutkijana parastaan. Myös kielen ja tyylin puolesta teos on korkealuokkainen. (Vilho Suomi: Vuoden 1957 suomalainen proosakirjallisuus, Kirjastolehti 2/1958)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Kelo kolmen aikaan, aamun sarastaessa, Karl Wilen aukaisi kuistin oven, pisti valvomista todistavan, hiukan tuhruisen päänsä ovesta ulos, hengitti vähän aikaa siinä puolitorkuksissa ja astui sitten kokonaan ulos rappusille. Hän nousi täyteen mittaansa, kastoi etusormen suuhunsa ja piti sitä pystyssä korkealla päänsä päällä.
Aamun herääminen pakastaneen yön jälkeen oli hiukan työlästä. Se ennusti valkeaksi pyyhkäistyä kevätpäivää, kirkasta ja ihanaa, mutta kuolemaa ja kadotusta kuolemaan valmiille ihmisille.
Lunta oli maassa enää vain likaisina äreinä harjuina, järven jää lohkeili lopen masentuneena, kyyhkyspari päätyikkunan alla kupsi vielä unissaan.
Karl Wilen seisoi hiukan epävarmasti.
Aamun herääminen pakastaneen yön jälkeen oli hiukan työlästä. Se ennusti valkeaksi pyyhkäistyä kevätpäivää, kirkasta ja ihanaa, mutta kuolemaa ja kadotusta kuolemaan valmiille ihmisille.
Lunta oli maassa enää vain likaisina äreinä harjuina, järven jää lohkeili lopen masentuneena, kyyhkyspari päätyikkunan alla kupsi vielä unissaan.
Karl Wilen seisoi hiukan epävarmasti.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
207
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilm. 1979 Suuri kansalliskirjasto -sarjassa.
Ilmestymisaika
Sivumäärä
233