Lapsellinen maa
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
![Kansikuva](https://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/saha.kirjastot.fi/images/kirjasampo/ecHkp7ihJN3-Wo1Pelnr__WiTYc7WQUXId9RZetESpc.jpeg?itok=Q6ZCzGYY)
kuvaus
Helvi Hämäläinen on proosataiteensa kasvun rinnalla kulkenut koko ajan myös runoilijan vaikeaa tietä tuntien koko ajan sen velvoituksen syvästi omakseen. Pitkän tauon jälkeen hän julkaisee nyt lyyrillisen kokoelman, jonka runoissa väreilee tuntoja lapsenomaisen veikeistä satukuvista lämpimään hellyyteen ja karmaiseviin kuolemannäkyihin saakka.
(WSOY)
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Lapsellinen maa
Hyvä mummo kuolon maan mulle antaa suuren hiekkahuivin,
viepi luokse virran, jolla puhkee kukat hennot, sinitähtöset,
jotka käden pohjassani piilee;
pikkujänö kuolonniittyjen hyljätyille nyökyttää,
poissa siell' on jänön, oksan kuivuneen, runoilijan hellän
lapsellinen suru,
hyvä kuolonmumo heitä hoitelee.
Siellä veinon sinilammen luona kukkii suuri kultaterä kukka,
lämmin, mettä vuotaen,
kukkalehmät, sini-punatähkät mehiläisen kultaliivieukon;
mehiläisen akka viepi kultatuopin kukanterään.
Eukko kultaliivi, jänö, hellä puu mua rakastaa.
Siellä jänöukon vakkaaseen kämmenistään runoilija
keltasiemeniä varistaa,
siellä mehiläinen, kultaturkki äijä,
nukkuu hunajassa viiksin ruusuisin.
Ilo riistetty pois taasen siellä suodaan,
suru kuolonraskas häviää,
runoilijan, jänön, mehiläisen,
nöyräin, hyljättyjen surijain.
Hyvä mummo kuolon maan mulle antaa suuren hiekkahuivin,
viepi luokse virran, jolla puhkee kukat hennot, sinitähtöset,
jotka käden pohjassani piilee;
pikkujänö kuolonniittyjen hyljätyille nyökyttää,
poissa siell' on jänön, oksan kuivuneen, runoilijan hellän
lapsellinen suru,
hyvä kuolonmumo heitä hoitelee.
Siellä veinon sinilammen luona kukkii suuri kultaterä kukka,
lämmin, mettä vuotaen,
kukkalehmät, sini-punatähkät mehiläisen kultaliivieukon;
mehiläisen akka viepi kultatuopin kukanterään.
Eukko kultaliivi, jänö, hellä puu mua rakastaa.
Siellä jänöukon vakkaaseen kämmenistään runoilija
keltasiemeniä varistaa,
siellä mehiläinen, kultaturkki äijä,
nukkuu hunajassa viiksin ruusuisin.
Ilo riistetty pois taasen siellä suodaan,
suru kuolonraskas häviää,
runoilijan, jänön, mehiläisen,
nöyräin, hyljättyjen surijain.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
110