Yhtäkkiä lentokone kaartoi etelään ja kaupunki ilmaantui matkustajien näkyviin. Enää ei lennetty sinivihreän meren yllä. Nyt näkyivät rannan palmut ja niiden jälkeen Conquista-kukkula. Ohjaaja kallisti konetta ja vasemmalla puolen istuvat matkustajat saattoivat nähdä kuvankauniin ja kuhisevan Ilheosin kaupungin. Työläisten asuttamalta kukkulalta se laskeutui rinnettä kurjin ja sokkeloisin kaduin; tuolla kauempana se ylellisenä levitti joen ja merenrannan välille uusia puistoteitään, jotka katkesivat rantahietikkoon, ulotteli Pontal-saarelle saakka iloisten puutarhain ympäröimiä talojaan ja kiipesi jälleen kansanomaisena Unhao-kukkulaa sinkkilevy. ja pyyhökkeleineen. Eräs matkustaja laski satamassa kelluvan kahdeksan laivaa – ja sitä paitsi suuria purjealuksia sekä lukemattomia soutuveneitä. Satama vaikutti suuremmalta kuin itse kaupunki. Matkustaja huusi havaintonsa Carlos Zudelle, mutta tämä katseli rannan kylpijöitä, pieniä, mustia pisteitä, jotka juoksivat valkealla hiekalla kohti vyöryviä ja vaahdoksi hajoavia aaltoja. Hänen vaimonsa, Julieta, oli varmaan siellä uiden tai heitellen nauhapalloa ystävineen. Carlos Zude keksi jonkun viittomassa rannalta lentokoneelle.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.