Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ketunkivi

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Herkullinen romaani kahden yksinkertaisen sielun suuresta haaveesta - vuoden loistavimpia arvostelumenestyksiä. (WSOY)

- - -

"Ketunkivi" on oikeastaan suuri humoristinen satu. Vanhapoika Paavo ja häntä nöyrästi ja kainosti palvova ompelijatar Laila ryhtyvät erään merkillisen unen johdosta yritykseen, josta he toivovat rikkautta ja mainetta. Mutta suuressa yksinkertaisuudessaan he sotkeutuvat kuvitelmiinsa niin, etteivät lopulta tiedä, mikä oli totta ja mikä unta. Kyläläisten nauru säestää hilpeästi heidän totista taivallustaan kohti haaveiltua kunniaa.
"Ketunkivi" on Helvi Hämäläisen romaaneista omalaatuisimpia. Siinä on samaa sadunomaisuutta kuin hänen runoissaan, tässä vain rehevämpänä ja täynnä huumoria. Kerronnan tyylittely on yhtaikaa riemullisen rohkeata ja taidokkaasti hallittua.
Helvi Hämäläisen kertojan-kehitys on ollut jatkuvan huomion kohteena sekä arvostelijain että lukevan yleisön keskuudessa. Hänen jokainen teoksensa on herättänyt vilkasta mielenkiintoa. "Ketunkivi", joka tuo aivan uusia piirteitä Helvi Hämäläisen kirjailijakuvaan, tulee epäilemättä antamaan tavallista enemmän puheenaihetta.

(takakansiteksti)

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

Ompelijatar Laila kuului Ketunkiven kyläläisiin, mutta hän ei ollut yhtä voimakas kuin väki, joka hänen ympärillään hoiti elämäntehtäväänsä, talonpojat, miehet ja naiset, jotka söivät multaa, kunnes multa söi heidät. Ompelijattaren ammatissaan, kumartaessaan alituiseen laihoja litteitä kasvojaan kankaan yli, hän oli saanut niihin himmeän, kangasmaisen valkeuden; hänen silmänsä, jotka olivat tottuneet täheilemään tarkasti koneen jälkiä ja sauman suoruutta, tarkkasivat ihmistä tutkivasti. Hän oli hiljainen ja kiltti nainen. Jokainen tiesi, että hän mielellään askarteli lähellä asuvan vanhanpojan, Paavon mökissä, palveli häntä ja oli kotimiehenä Paavon poissa ollessa, hoitaen Paavon sikaa, lehmää, kissaa ja koiraa. Paavolla oli Ketunkivessä erinomaisen siivon miehen maine; tiedettiin, ettei hän ollut koskaan vielä naisiin kajonnut. Ketunkivi pudisti päätään Lailan kiintymykselle. Paavo ei häntä koskaan naisi, vaan eläisi vanhanapoikana elämänsä loppuun asti. Eikä Paavo itsekään koskaan Lailalle enempää kuin muillekaan ketunkiveläisille muuta väittänyt.

– –

Ja kykkiessään mättäittensä syrjässä vanhapoika ja hänen ompelijatar ystävättärensä juttelivat asioita usein vilkaisten ympärilleen, ettei vain kukaan heitä kuunnellut. Silloin tällöin he sanoivat toisilleen: Metsällä on aina silmät ja korvat tähän aikaan vuodesta
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

243

Kustantaja

Kieli

Sarjamerkintä