Verta ja jytinää

VERTA JA JYTINÄÄ


Ei tiennyt mutta aavisti kova vetomies Kylmänen mistä oli kysymys, kun alkoi keittiössä ollessaan ja tupakoidessaan yhtäkkiä kuulla jostain etäistä kuminaa. Kylmänen kallisti korvaansa, pysähtyi kesken liikkeen ja kuunteli.
Samaan aikaan pukkijätkä Kuutti kulutti aikaa varpaisiinsa, jotka kipeästi kaipasivatkin saksia, mutta keskeytti toimensa kuullessaan saman kuminan minkä Kylmänenkin oli kuullut, etäältä.
Varotoimet alkoivat välittömästi, ja niin Kuutti kuin Kylmänenkin juoksivat kellariin, ja kumpikin tahollaan lukitsi kaksoisvahvisteisen oven, asetti eteen raskaita pönkkiä, tilkitsi kaikki raot ja tunki korviin tupoittain pumpulia hälyäänten vaimentamiseksi.
Se olikin tarpeen, sillä ulkopuolella vieri samaan aikaan pienitissisten naisten armeija nopeasti mutta varmasti kaupunkiin, niin että panssarit kolisivat, telaketjut kalisivat ja teräsvahvikkeiset saappaat pitivät vaikuttavan painavaa kuminaa.
Riveissä ja epäsuhtaisemmissa ryhmissä ja valtavina joukkoina sekä yksittäisinä hurjina etenivät naiset rintakehät paisuneina, huohottaen ja hikisinä, ryhdissä ja rivoja lauluja laulaen, päät niin pystyssä että leuat osoittivat suuntaa eteenpäin, eteenpäin he rynnistivät huutaen ja laulaen sotisovissaan huikeassa epäjärjestyksessä ilman minkään valtakunnan esteitä.
Kellareissa vetomies Kylmänen, pukkijätkä Kuutti ja lukuisat muut vapisivat, sillä he tiesivät, että nyt olisi tiedossa verta ja jytinää.
Pienitissiset naiset tulivat pääkadulle laulaen ja jytisten ja kaikki minkä he alleen tallasivat, muuttui hetkessä vallatuksi alueeksi ja siihen kasvoi merkkipaaluja. Pian pienempiä ja isompia merkkipaaluja alkoi olla niin, että niihin kompasteltiin, ja harvennustyöt oli aloitettava.
Mutta railakkaasti marssiva ja hummaava joukko ei pysähtynyt hetkeksikään, vaikka yllättävä raekuuro iskeytyi kypäriin ja välillä taas aurinko oli tainnuttaa tykkänään. Ei hellitetty, vaan kartoitettiin maastoa ja käyttäydyttiin kuumeisesti, iltaan asti vyöryttiin yhdessä ja yksittäin kunnes tuli yö ja kunnon jytistelyn aika.
Silloin alkoivat naiset tanssia, he tarttuivat toisiaan lanteista ja hiuksista, kuka tisseistä ja kuka kankuista ja tanssivat, polkea jymistivät tannerta pitkin toinen toisiaan heitellen niin, että koko kaupungin perustukset vapisivat ja kellareissa tärisevät peittyivät pelkoon ja rappaukseen. Ja tantereesta pöly kohosi pilvinä korkealle taivaalle ja muodosti sinne omituisia pyörteitä.
Eräs kalvakka tyttö lähestyi sivusta, oli murtautunut kellarista kaksoisoven läpi eikä tiennyt miten päin nyt olisi, niin roimaa oli jo ämmien meno. Mutta nähdessään tytön pienitissiset tarttuivat häntä käsistä ja jaloista ja heittivät ilmaan, korkealle lensi tyttö värin palatessa poskilleen, ja hänet otti vastaan satapäinen karjuva joukko, joka oli riisunut sotisovat ja tahriintunut mudasta, ja sinkautti hänet jälleen ylös, korkeammalle, ja tyttö kirkui niin että äänijänteet olivat revetä, eikä hän olisi koskaan lopettanut makuun päästyään vaan jäänyt ilmaan huimaan lentoon ikuisesti näiden korskuvien ja pärskyvien naisten voimasta, joista hän oli kuullut niin selkäpiitä kutittavia juttuja ja pelännyt, pelännyt ja toivonut heidän saapuvan!
Läpi yön pienitissiset naiset pitivät ihme-elämäänsä ja riehuivat ja huojuivat ympäriinsä niin että rakkoja alkoi olla jo monen varpaissa, lanteet olivat viinin värjäämät ja joillakin nenät veressä, sillä jytistessä roiskui aina. Taivaalla revontulet räiskyivät vaikka oli kesä, värjäten koko kaupungin punaiseksi väpäjävillä lieskoillaan.
Aamuyöstä yhteistuumin nukahdettiin hetkeksi, mutta jo kukon rääkäistessä ensi nuottinsa kaikki taas kohosivat sijoiltaan, yksin kaksin ja epäsuhtaisemmissa ryhmissä, ja puistelivat pahimmat ravat hiuksistaan, sonnustautuen lähtöön.
Ja uhkeat pienitissiset naiset sekä uusi jäsen, jota ei enää uskonut kalvakkaaksi saati kainoksi, suuntasivat kaikki leuat pystyssä uusia haasteita ja uusia kaupunkeja päin, huohottaen ja hikisinä, laulaen rivoja lauluja, ryhdissä ja lanteet keinuen, niin että tahriintuneet sotisovat nitisivät, telaketjut voihkivat ja teräsvahvikkeiset saappaat pitivät vaikuttavan painavaa kuminaa.