Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Pihkovan kellot
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Elokuussa 1914 Pietarin Varsovan asemalla Sairasjuna 13:een pakattu Punaisen Ristin Sotasairaala 105 odottaa lähtöä tuntemattomaan paikkaan. Pitkän ja mutkikkaan matkan jälkeen juna tuo sairaalan Pihkovaan Lubetskin kartanoon. Ylihoitajana on ruhtinatar Sonja Orbeliani, jonka työtovereiksi saapuu Tartosta kolme nuorta lääkäriopiskelijaa Anna Kristiina Kuzmina, Piret Liiv ja Heidi Tolts, Tammikartanosta kotoisin oleva sairaanhoitaja, ruhtinatar Tatjana Fjodorovna Danilova sekä Helsingistä muun muassa kirurgit Filip Sorokin ja Arthur Nervander. Kun Sonja Orbeliani ja ylilääkäri Andrei Batjusin kutsutaan muihin toimiin, sairaalan johtoon astuvat Sorokin ja Tatjana Fjodorovna.
Anna Kristiinalle ja hänen nuorille kollegoilleen selviää nopeasti, etteivät he sotasairaalakokemuksensa jälkeen enää koskaan tule olemaan samanlaisia kuin ennen. Sodan kauhut näyttäytyvät heille potilaiden ruumiillisissa ja henkisissä vammoissa. Anna Kristiinalle merkitykselliseksi tulee Kivettyneeksi kutsuttu venäläinen kapteeni Mihail Orlovski, jonka vammat ovat erilaisia kuin muiden ja jonka kohtalosta ei kukaan sotilas halua puhua. Kun Punaisen Ristin lipun alla toimivaan sairaalaan tuodaan hoidettavaksi viisi saksalaista upseeria, kiristyy sairaalan henkinen ilmapiiri äärimmilleen. Apua itselleen Anna Kristiina hakee tilanomistaja ja tutkija Ants Olsenilta, joka jaksaa kärsivällisesti kuunnella naislääkärin epätoivoisiakin purkauksia.
Pihkovaan saapuu myös sotakirjeenvaihtajana toimiva Julia Morton, joka kutsutaan tapaamaan potilaana olevaa entistä rakastajaansa, everstiluutnantti Grigori Andrejevitš Danilovia.
Imatra-sarjan päättävän romaanin aikajana kestää elokuusta 1914 kesäkuuhun 1915. Tuona aikana Anna Kristiinan ja Julia Mortonin elämät saavat uuden suunnan. Hirvisaari kuvaa sodan ja ihmisen julmuutta synkin värein. Romaanissa on kuitenkin mukana myös anteeksiannon mahdollisuus, joka ehkä voi antaa joillekin sotilaille rauhan toipumiseen sekä hoitohenkilökunnalle voimaa raskaassa työssään.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Itärintaman suurissa taisteluissa Tannenbergissa ja Masurian järvialueella kohtaavat sadattuhannet sotilaat kohtalonsa. Kymmenet sairasjunat kuljettavat haavoittuneita pitkin Eurooppaa kohti sotasairaaloita. Yksi lukuisista Punaisen Ristin sairaaloista on perustettu entiseen Lubetskin maahoviin Pihkovan lähelle. Tartosta valmistuneet nuoret naislääkärit komennetaan sinne työhön, heidän joukossaan Anna Kristiina Kuzmina. Julia Morton on tulossa sotakirjeenvaihtajaksi Pihkovaan, jossa on Venäjän armeijan tärkeä tukikohta, mutta joutuukin tilanteeseen jota ei voinut kuvitella. Vaikka lyhyeksi arveltu sota vain jatkuu, nuoret säilyttävät voimansa ja elämänuskonsa kauheuksien keskellä. Toivo rauhasta ja suuret vapauden haaveet elävät molemmin puolin Suomenlahtea.
Anna Kristiinalle ja hänen nuorille kollegoilleen selviää nopeasti, etteivät he sotasairaalakokemuksensa jälkeen enää koskaan tule olemaan samanlaisia kuin ennen. Sodan kauhut näyttäytyvät heille potilaiden ruumiillisissa ja henkisissä vammoissa. Anna Kristiinalle merkitykselliseksi tulee Kivettyneeksi kutsuttu venäläinen kapteeni Mihail Orlovski, jonka vammat ovat erilaisia kuin muiden ja jonka kohtalosta ei kukaan sotilas halua puhua. Kun Punaisen Ristin lipun alla toimivaan sairaalaan tuodaan hoidettavaksi viisi saksalaista upseeria, kiristyy sairaalan henkinen ilmapiiri äärimmilleen. Apua itselleen Anna Kristiina hakee tilanomistaja ja tutkija Ants Olsenilta, joka jaksaa kärsivällisesti kuunnella naislääkärin epätoivoisiakin purkauksia.
Pihkovaan saapuu myös sotakirjeenvaihtajana toimiva Julia Morton, joka kutsutaan tapaamaan potilaana olevaa entistä rakastajaansa, everstiluutnantti Grigori Andrejevitš Danilovia.
Imatra-sarjan päättävän romaanin aikajana kestää elokuusta 1914 kesäkuuhun 1915. Tuona aikana Anna Kristiinan ja Julia Mortonin elämät saavat uuden suunnan. Hirvisaari kuvaa sodan ja ihmisen julmuutta synkin värein. Romaanissa on kuitenkin mukana myös anteeksiannon mahdollisuus, joka ehkä voi antaa joillekin sotilaille rauhan toipumiseen sekä hoitohenkilökunnalle voimaa raskaassa työssään.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Itärintaman suurissa taisteluissa Tannenbergissa ja Masurian järvialueella kohtaavat sadattuhannet sotilaat kohtalonsa. Kymmenet sairasjunat kuljettavat haavoittuneita pitkin Eurooppaa kohti sotasairaaloita. Yksi lukuisista Punaisen Ristin sairaaloista on perustettu entiseen Lubetskin maahoviin Pihkovan lähelle. Tartosta valmistuneet nuoret naislääkärit komennetaan sinne työhön, heidän joukossaan Anna Kristiina Kuzmina. Julia Morton on tulossa sotakirjeenvaihtajaksi Pihkovaan, jossa on Venäjän armeijan tärkeä tukikohta, mutta joutuukin tilanteeseen jota ei voinut kuvitella. Vaikka lyhyeksi arveltu sota vain jatkuu, nuoret säilyttävät voimansa ja elämänuskonsa kauheuksien keskellä. Toivo rauhasta ja suuret vapauden haaveet elävät molemmin puolin Suomenlahtea.
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
428