Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon

Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon sisältää herkkiä, latautuneita ja eroottisiakin rakkausrunoja naiselle: ”—Siinä olen ja olen sinun, kova tai pehmeä,/ ihan se sama, jollaisena tahdot minut: come mi vuoi!/ Niin laulan hetken minäkin, hellin/ hellitä, laskeudu siihen vain ja lepää,/ ota minut ja nukahda, niin nukut heti hiljaa ja hyvin,/ kuten minä sinun kanssasi.” (s. 37) Miehen ja naisen välisen rakkaussuhteen kuvauksen lisäksi teoksen sivujuonteena kulkee rakkaus, kaipuu, lapsuuden Kallioon: ”—lapsuuden koti, jonka ikkunasta näin minkä tunsin:/ Karhupuiston, Kallion kirkon tornin,/ kaikki kaatuvat kadut ja ihmiset; / tämän tutun ja kauniin, kauhistavan kaupungin.” (s. 49) Hannu Mäkelä kirjoittaa helposti lähestyttävällä, suorasanaisella tyylillä, vailla turhaa koreilua tai kikkailua.