Sanat että eläisimme
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ajatuksia, kokemuksia siitä, miten tulemme joksikin ja mitä tämä kaikki merkitsee, jos merkitsee. Minkälainen on hyvä ja paha yhteiskunta. Mitä eheyttävää ja/tai sairastuttavaa on luovuudessa. Mitä on kasvaminen, rakkaus ja hylätyksi tuleminen. Miten luopua, miten elää kuoleman kanssa. Miten toivo ja usko uusiutuvat ja voimistavat. Kaikesta tässä kirjassa kerrotaan, proosan ja runon keinoin. (Takakansiteksti)
Kirja sisältää omaelämäkerrallista runoa ja proosaa: pohdintaa yhteiskunnasta, jossa elämme, oikeassa ja väärässä olemisesta, onnellisesta elämästä, luopumisesta ja kuolemasta, mutta myös lapsuusmuistoista, jalkapallosta, musiikista ja kirjallisuuden lääkitsevästä voimasta ja tietenkin rakkaudesta. (Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Jazz saa minut villiintymään, kelloni pysähtyy.
Kerran konsertissa putosin pianotuolilta kesken Wild Man Bluesin sooloa.
Pahat kielet panivat sen viinan tiliin. Bach!
Jazz sen teki, orjan kapina.
Voin istua yökausia juttelemassa Thelonius Monkin kanssa, hänen hulluutensa on tritonista.
Vaimoni mielestä jazz on liian amerikkalaista, presidentti pitää enemmän suomalaisesta tangosta.
Jazzin salaisuus on se ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, vähän kuin jalkapallossa.
Monet yhdynnät ovat ikäviä, johdanto käsittely lopetus.
Jazz ei ole ikävää.
Muusikot ovat oma sukunsa, ensin niitä luulee tylsistyneiksi, tuijottavat eteensä, särpivät olutta.
Kun ne polkaisevat Milestonesin käyntiin ymmärtää miten profaanin laaja sana pyhä voi olla.
Jotkut eivät koskaan opi soittamaan.
Ovat olevinaan, ajavat isolla autolla ja kahmivat palkkiot taskuihinsa.
Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin.
Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.
Nerokas jazzmuusikko kuolee nuorena.
Jos hän jää henkiin kolareista hän tulee hulluksi, ottaa yliannoksen tai hyppää parvekkeelta These Foolish Things!
Kerran konsertissa putosin pianotuolilta kesken Wild Man Bluesin sooloa.
Pahat kielet panivat sen viinan tiliin. Bach!
Jazz sen teki, orjan kapina.
Voin istua yökausia juttelemassa Thelonius Monkin kanssa, hänen hulluutensa on tritonista.
Vaimoni mielestä jazz on liian amerikkalaista, presidentti pitää enemmän suomalaisesta tangosta.
Jazzin salaisuus on se ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, vähän kuin jalkapallossa.
Monet yhdynnät ovat ikäviä, johdanto käsittely lopetus.
Jazz ei ole ikävää.
Muusikot ovat oma sukunsa, ensin niitä luulee tylsistyneiksi, tuijottavat eteensä, särpivät olutta.
Kun ne polkaisevat Milestonesin käyntiin ymmärtää miten profaanin laaja sana pyhä voi olla.
Jotkut eivät koskaan opi soittamaan.
Ovat olevinaan, ajavat isolla autolla ja kahmivat palkkiot taskuihinsa.
Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin.
Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.
Nerokas jazzmuusikko kuolee nuorena.
Jos hän jää henkiin kolareista hän tulee hulluksi, ottaa yliannoksen tai hyppää parvekkeelta These Foolish Things!
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
99