Ja ilta oli rauhaisa

Vasiljevin romaani on henkeäsalpaavan jännittävä ja tiivistehoinen kappale sodan karmeaa todellisuutta Neuvosto-Karjalan korpimaisemissa heleän valoisina toukokuun öinä 1942. Viisi nuorta ja kokematonta vapaaehtoista ilmatorjuntajoukkojen tyttöä joutuu jäljittämään tukikohtansa komendantin vääpeli Vaskovin johdolla kuuttatoista hampaisiin asti aseistettua saksalaista kaukopartiomiestä, jotka rintaman selustassa räjähdysainekantamuksineen ovat etenemässä metsien ja soiden halki Kirovin radalle. Noiden viiden, luonteiltaan ja kohtaloiltaa niin erilaisen tytön ja heidän juron vääpelinsä epätoivoinen kamppailu on kuvattu sodan olosuhteita tuntevan taitavan kirjailijan kynällä. Sivu sivulta jännitys tihentyy dramaattisten tapahtumien kulkiessa miltei uskomattomalta tuntuvaa loppuratkaisua kohti. Vasiljev ei tee henkilöistään yliluonnollisia ihannoituja sankareita, he toimivat vailla ulkonaisia tehokeinoja. Mutta niukkojen sanojen ja kuvauksen luontevan koruttomuuden takaa kasvaa esiin suuri voima, aito inhimillisyys. Suuri ja mittaamaton isänmaa tiivistyy näiden ihmisten kohdalla juuri tähän metsään, näihin kallioihin, joita heidän on puolustettava ja joista he ovat vastuussa.
(takakansiteksti)