Isien tie

Rukous

He seisovat taistelurivein,
isät, musketti kädessään.
He lauloivat, että heillä
oli Jumala kilpenään.

Ja virren siipi kantoi
Jumalan taivaisiin.
Se virsi lujitti heidät,
se taistelu voitettiin.

Mekin seisomme tässä tänään
sotajoukkona, laulaen,
ja päittemme päällä yhä
on Jumala tuomiten

Ja torvi saattaa soida
ja kutsua taisteluun
tämän kauniin maamme tähden
ja kaiken kalliin muun.

Oi kuulkaa Inkerissä
veljien itkevän!
Voi laulujen kansaa, maata
kynsissä ryöstäjän!

Ja omissa nurkissamme
käy märkähattu mies.
Sua alati keihäs uhkaa
rakas, rakas kotilies.

Me olimme unta nähneet,
miten majamme korkenee, -
nyt kuitenkin, myrskyn alla,
se perustus vapisee.

Me olimme luulleet, että
me olemme kansa, maa, -
taas kuitenkin veljestä veljeen
kuilu ratkeaa.

Me seisomme tässä tänään
kuin isämme laulaen:
Ole vahvana kilpenämme,
Jumala taivasten!

Sillä torvi saattaa soida
piankin, kukaties.
Suo, että on kansamme silloin
niinkuin yksi mies!