Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hämärä luonto
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Moderni fauna on tullut urbaania nykyihmistä niin lähelle, ettei hän välttämättä sitä enää huomaa: monen otuksen, kuten vaikkapa sikanaudan, nestehukan tai uutisankan, tapaakin juuri siellä missä sen vähiten odottaa kohtaavansa. Tämä kattava opas kertoo kaiken oleellisen näiden eläinten tavoista ja elämästä yleensä – piilottelematta luonnon raadollisiakaan puolia.
Teoksen kirjoittajat ovat vaeltaneet kosteikosta toiseen ja antautuneet tutkimusprosessin aikana mitä mielikuvituksellisimmille vaaroille, mikä antaa tietopainotteisen materiaalin esittelyyn vahvan itse-eletyn leiman ja tekee tekstistä elämyksellisen lukea.
Hämärä luonto on jykevä tietopaketti kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Havainnollisesti kuvitetut esittelyt syventävät oivallisesti sellaisen ihmisen ajattelua, joka olisi toivonut luonnon olevan vähän enemmän.
(takakansiteksti)
Tekijäkaksikko luokittelee urbaania eläinkuntaa. Otukset ovat vakiintuneista sanonnoista ja sanaleikeistä tuttuja: aaamunkoi, elohiiri, kehäkettu, peltilehmä jne. Esimerkki teoksen käyttämästä luokituksesta: Rukoilijasirkka (ote) Surkastuneista aisteista johtuen ulkomaailmasta varsin vähän piittaava runoilijasirkka saattaa kököttää tuntikausia paikoillaan kuin halvaantuneena. Liikkeellä ollessaankaan tämä monipolvinen otus ei varsinaisesti loiki, vaan lähinnä laahustaa ojasta allikkoon. Vaikka lajista mm. Turun seudulla on muodostunut suoranainen vitsaus, on se koko maassa rauhoitettu: suurentelevista kosiomenoista huolimatta runoilijasirkat ovat yleensä kykenemättömiä muodostamaan pysyvää parisuhdetta. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras syö koiraan. Pääasiallisena ravintonaan rukoilijasirkat käyttävät kuitenkin uhanalaisia pienlehtiä.
(Sanojen aika)
Hämärä luonto on jykevä tietopaketti kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Havainnollisesti kuvitetut esittelyt syventävät oivallisesti sellaisen ihmisen ajattelua, joka olisi toivonut luonnon olevan vähän enemmän.
(takakansiteksti)
Tekijäkaksikko luokittelee urbaania eläinkuntaa. Otukset ovat vakiintuneista sanonnoista ja sanaleikeistä tuttuja: aaamunkoi, elohiiri, kehäkettu, peltilehmä jne. Esimerkki teoksen käyttämästä luokituksesta: Rukoilijasirkka (ote) Surkastuneista aisteista johtuen ulkomaailmasta varsin vähän piittaava runoilijasirkka saattaa kököttää tuntikausia paikoillaan kuin halvaantuneena. Liikkeellä ollessaankaan tämä monipolvinen otus ei varsinaisesti loiki, vaan lähinnä laahustaa ojasta allikkoon. Vaikka lajista mm. Turun seudulla on muodostunut suoranainen vitsaus, on se koko maassa rauhoitettu: suurentelevista kosiomenoista huolimatta runoilijasirkat ovat yleensä kykenemättömiä muodostamaan pysyvää parisuhdetta. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras syö koiraan. Pääasiallisena ravintonaan rukoilijasirkat käyttävät kuitenkin uhanalaisia pienlehtiä.
(Sanojen aika)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
aamunkoista yön tuhmaan lintuun : (niiden käyttäytymisestä ja elämästä yleensä)
Ilmestymisaika
Sivumäärä
119