Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hinta
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Takakannen teksti:
Irenen, Martin ja heidän tyttärensä Kaarinan näkökulmista kerrottu väkevä sukutarina Pohjanmaan lakeuksilta ja Helsingistä ulottuu 1950-luvulta 1990-luvulle. Se kertoo hinnasta, joka lankeaa maksettavaksi, kun Irene hullaantuu kaupungista tulleeseen nuoreen Ilmariin, kylän sijaisopettajaan, eikä paluuta öisten pyöräretkien jälkeen Martin emännäksi ja kouluikäisen Kaarinan äidiksi enää ole.
Hinnan ajankuva on osuvaa keskellä kysymyksiä, jotka ovat ikiaikaisia: Mitä on rakkaus? Mihin se oikeuttaa ja ketä se velvoittaa? Kenelle ihmisen on oltava uskollinen? Itselle? Muille? Hylkääkö hylätty, rakastaako rakastettu? Voiko anteeksi antaa? Pitääkö anteeksi pyytää?
Hinta on juureva romaani, jonka ihmisistä etualalla on ratkaisuissaan omana aikanaan rohkea Irene. Mieleen jää ylitse muiden Martti, maaseudun yksinäinen mies. Hänen elämänasenteensa ja perheensä tarina puhuttelee yllättävän voimakkaasti 2000-luvun lukijaa.
Irenen, Martin ja heidän tyttärensä Kaarinan näkökulmista kerrottu väkevä sukutarina Pohjanmaan lakeuksilta ja Helsingistä ulottuu 1950-luvulta 1990-luvulle. Se kertoo hinnasta, joka lankeaa maksettavaksi, kun Irene hullaantuu kaupungista tulleeseen nuoreen Ilmariin, kylän sijaisopettajaan, eikä paluuta öisten pyöräretkien jälkeen Martin emännäksi ja kouluikäisen Kaarinan äidiksi enää ole.
Hinnan ajankuva on osuvaa keskellä kysymyksiä, jotka ovat ikiaikaisia: Mitä on rakkaus? Mihin se oikeuttaa ja ketä se velvoittaa? Kenelle ihmisen on oltava uskollinen? Itselle? Muille? Hylkääkö hylätty, rakastaako rakastettu? Voiko anteeksi antaa? Pitääkö anteeksi pyytää?
Hinta on juureva romaani, jonka ihmisistä etualalla on ratkaisuissaan omana aikanaan rohkea Irene. Mieleen jää ylitse muiden Martti, maaseudun yksinäinen mies. Hänen elämänasenteensa ja perheensä tarina puhuttelee yllättävän voimakkaasti 2000-luvun lukijaa.
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Irene ponnahti seisomaan glögilasi kädessään.
- Kuulkaahan nyt! Te taidatte tehdä vähän liian suuren numeron itsestänne mieheni elämässä.
Se oli pakko sanoa, vaikka heti perään Irene kauhistui mahdollisuutta, että neiti Salonen paljastaisi jotain, mitä hän ei tahtonut kuulla. Mutta kun nainen vain mutisi anteeksipyyntöjään sinertävät huulet väristen, Irene ei kyennyt hillitsemään itseään.
- Miksi mieheni olisi teitä ruvennut vihaamaan? Kahvilassahan te vain olitte istuneet. Ja oli kuinka oli, niin kyllä miehen täytyy itse vastata teoistaan!
- Hyvänen aika, rouva! Aino Salonen sanoi kahteenkin kertaan, eikä Irene ymmärtänyt, mitä nainen päivitteli.
Hän istuutui, joi lasinsa tyhjäksi ja täytti sen uudelleen, mutta ei tarjonnut Aino Saloselle lisää, vaikka kattilassa oli vielä juomaa jäljellä. Sitten hän tekoaan suunnittelematta ojensi lähes puolillaan olevan pullon vieraalleen.
- Olkaa hyvä, ottakaa mukaanne ja juokaa kotona.
Neiti Salonen kiitti, nousi ja kiiruhti panemaan takkia päälleen. Irene riensi perään. Kun hissinovi rämähti kiinni, hän huusi:
- Alkoholi ei sovi minulle!
Neiti Salosen hämmentyneet kasvot näkyivät ristikon takaa. Mustan villasormikkaan verhoama käsi puristi glögipulloa. Irene katsoi, kunnes ruskea hattu katosi näkyvistä.
- Kuulkaahan nyt! Te taidatte tehdä vähän liian suuren numeron itsestänne mieheni elämässä.
Se oli pakko sanoa, vaikka heti perään Irene kauhistui mahdollisuutta, että neiti Salonen paljastaisi jotain, mitä hän ei tahtonut kuulla. Mutta kun nainen vain mutisi anteeksipyyntöjään sinertävät huulet väristen, Irene ei kyennyt hillitsemään itseään.
- Miksi mieheni olisi teitä ruvennut vihaamaan? Kahvilassahan te vain olitte istuneet. Ja oli kuinka oli, niin kyllä miehen täytyy itse vastata teoistaan!
- Hyvänen aika, rouva! Aino Salonen sanoi kahteenkin kertaan, eikä Irene ymmärtänyt, mitä nainen päivitteli.
Hän istuutui, joi lasinsa tyhjäksi ja täytti sen uudelleen, mutta ei tarjonnut Aino Saloselle lisää, vaikka kattilassa oli vielä juomaa jäljellä. Sitten hän tekoaan suunnittelematta ojensi lähes puolillaan olevan pullon vieraalleen.
- Olkaa hyvä, ottakaa mukaanne ja juokaa kotona.
Neiti Salonen kiitti, nousi ja kiiruhti panemaan takkia päälleen. Irene riensi perään. Kun hissinovi rämähti kiinni, hän huusi:
- Alkoholi ei sovi minulle!
Neiti Salosen hämmentyneet kasvot näkyivät ristikon takaa. Mustan villasormikkaan verhoama käsi puristi glögipulloa. Irene katsoi, kunnes ruskea hattu katosi näkyvistä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.