Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Koivistolta tuulee
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Sylvia on mainostoimittaja, joka on syntynyt Kovistolla ja ilmoittaa jotta ”Kerran koivistolainen aina koivistolainen”.
Suomenlahden pohjukassa ja koko kauniissa Karjalan maassa on aina elänyt iloinen, sanavalmis, kotiseutunsa menneisyyteen jatkuvasti muistelmissaan ja tunnelmissaan palautuva kansa.
Suomenlahden pohjukassa ja koko kauniissa Karjalan maassa on aina elänyt iloinen, sanavalmis, kotiseutunsa menneisyyteen jatkuvasti muistelmissaan ja tunnelmissaan palautuva kansa.
Paitsi Koivistolla, koko Kannaksella tunnetaan ja on koettu, että ”laivan on annettava vapaasti seilata” aalloilla, raikkaan, suomalaista elämänmuotoa muokanneen tuulen tuntumassa.
Muistakaapa siis, että kappale vanhaa, kaunista, värikästä, hilpeän-vakavaa kudelmaa on nyt saatettu sanoiksi.
Sylvia Nurminen kertoo
- kuinka kippari Viljami heti alussa putoaa mereen Pietarin satamassa, mutta pelastuu;
- millainen mainio perhe Viljamilla on;
- kuinka linnoitusta rakennetaan;
- kuinka verraton tyyppi on pulla-Lienuska;
- kuinka Miina löytää Pietarin-rahan kätkön ja menee heti osuuskauppaan ostamaan kaksi kiloa voita. Kauppias: Meillä on Pietarin voita ja Suomen voita. Pietarin voi on halvempaa. – Miina: Minä otan Suomen voita. Miina lähtee sitten rilluttelemaan koko Pietarin-rahan edestä;
- Koiviston opettaja kouluttaa 1917 suojeluskuntalaisia, kun taas Miinapuuhaa punaista vallankumousta;
- hailiverkot täyttyvät kesällä, mutta pilkkijät hevosineen mulahtavat avantoon talvella;
- salakauppa Koiviston ja Pietarin välillä kukoistaa:
- on tuimia talvimyrskyjä
- on suloisia kesäpäivä –varsinkin Viljon ja Edlan ”elämän keväässä”;
- on ukkoja ja akkoja, kaikki persoonia;
- on murheita, mutta myös mahtavaa ilonpitoa kun Viljami järjestä uuden kaljaasin vihkiäiset.
Ja kieli, sointuva, runollinen karjalan murre, joka kuin hyväilee lukijaa.
(takakansiteksti)
Muistakaapa siis, että kappale vanhaa, kaunista, värikästä, hilpeän-vakavaa kudelmaa on nyt saatettu sanoiksi.
Sylvia Nurminen kertoo
- kuinka kippari Viljami heti alussa putoaa mereen Pietarin satamassa, mutta pelastuu;
- millainen mainio perhe Viljamilla on;
- kuinka linnoitusta rakennetaan;
- kuinka verraton tyyppi on pulla-Lienuska;
- kuinka Miina löytää Pietarin-rahan kätkön ja menee heti osuuskauppaan ostamaan kaksi kiloa voita. Kauppias: Meillä on Pietarin voita ja Suomen voita. Pietarin voi on halvempaa. – Miina: Minä otan Suomen voita. Miina lähtee sitten rilluttelemaan koko Pietarin-rahan edestä;
- Koiviston opettaja kouluttaa 1917 suojeluskuntalaisia, kun taas Miinapuuhaa punaista vallankumousta;
- hailiverkot täyttyvät kesällä, mutta pilkkijät hevosineen mulahtavat avantoon talvella;
- salakauppa Koiviston ja Pietarin välillä kukoistaa:
- on tuimia talvimyrskyjä
- on suloisia kesäpäivä –varsinkin Viljon ja Edlan ”elämän keväässä”;
- on ukkoja ja akkoja, kaikki persoonia;
- on murheita, mutta myös mahtavaa ilonpitoa kun Viljami järjestä uuden kaljaasin vihkiäiset.
Ja kieli, sointuva, runollinen karjalan murre, joka kuin hyväilee lukijaa.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
antaisivat ihmisen vapaasti seilata: muistelmaromaani Koivistolta vuosisatamme alkupuolelta
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
190