Huotarinen, Vilja-Tuulia

Kirjailijuus on käsityöläisammatti, mutta kirjat eivät synny pelkästään tekemällä. Siksi kirjailijassa säilyy nöyryys. Puhdas paperi on lunastettava uudella tekstillä – jonkinmoinen ihme, nyrjähdys, tarvitaan aina raa´an työn lisäksi – eikä siinä jo tehtyjen kirjojen paino auta.

Tämän hetkiseen runoilijantyöhöni luen kuuluvan kirjoittamisen ohella runokeikat erilaisilla klubeilla ja tapahtumissa, kirjailijoiden välisen yhteistyön (kuulun Nuoren Voiman Liiton ja Lounais-Suomen kirjailijoiden hallitukseen sekä Runoviikon toimikuntaan) sekä nuoren väen sanataiteen pariin ohjaamisen (olen Turun Sanataideyhdistys ry:n ja Sanataidekoulu Kratin puheenjohtaja). Teen myös kouluvierailuja mielelläni.

Näen kirjailijan roolin yhtenä yhteiskunnan rakentajista, ei vain sivullisena hörhöilijänä. Taiteen parissa työskentelyn on kuitenkin oltava vapaata, intensiivistä ja tinkimätöntä. Kirja määrittelee laatunsa sisäsyntyisesti, lajinsa ja sanataiteen kriteerein, ei kohderyhmän tai myynnin perusteella.

Kirjalla on ennakoimattomia seurauksia lukijoissa ja koko yhteisössä. Tuloksia ei voi mitata pienemmällä kuin vuosikymmenten aikavälillä. Joskus ne näkyvät kansakunnan kulttuurissa vasta historian lehtien kautta.

***

Tärkein lapsuuden kirjani oli Ernest Thompson Setonin Villejä eläimiä. Kirjan lukemista seurasivat lukuisat susilaumaleikit. Luin muutenkin mieluiten eläimistä. George Orwellin Eläinten vallankumousta en lukenut, vaan katselin siitä tehdyn piirretyn elokuvan kymmeniä kertoja. Tunnuslaulu, jota siat, lehmät, kanat, lampaat ja hevoset laulavat nuotion ympärillä, vaikuttaa vieläkin.

Nykyään etsin käsiini jokaisen uuden suomalaisen runoteoksen. En myöskään kävele antikvariaatin ohi astumatta sisään. Kerään vanhoja nuortenromaaneja ja satuja, mutta ostan vain sellaisia, jotka tahdon myös lukea.

Ehkä kaikkien aikojen voimakkain lukukokemukseni on kuitenkin ollut Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Kun pellot syksyisin kulottuvat, näen heistä jokaisen: Viikan, Pähkinän, Isopään ja kumppanit. Siellä kanit värisyttelevät metsänrajassa korviaan ja punovat hurjia suunnitelmia.