Inhimillisiä illuusioita

Tavallinen elämä on täynnä havaintoharhoja inhimillisillä tekijöillä varustettuina. Täällä synnytään, kuollaan ja tehdään jotain siinä välillä. Selviytymisen mestareita eivät ole autiolla saarella kilpailevat seikkailijat, eivätkä matoja ahmivat ja painovoimaa uhmaavat ottelijat pelkokertoimissaan, vaan arkista elämäänsä elävät ihmiset, jotka aivan tavallisen perusongelman edessä pähkäilevät kaiken tarkoitusta. Ja tarvitseeko kaikella olla tarkoitus? Osa ihmisistä tarttuu kaikkiin mahdollisiin elämän tuomiin mahdollisuuksiin, mutta elämän voi myös elää sellaisena kuin se on. Aina on toivoa, ei pelkästään torstaisin. Ihmisyyden kunnioittaminen vaatii kaikkein eniten ihmiseltä itseltään. Kirjan novelleissa ei pyritä muuttamaan maailmaa, vaan näyttämään siitä pieniä välähdyksiä, joissa on todellisuusvaikutelmaa mukana. Kipukin voi joskus helliä ja huumori viiltää, vai ovatko ne havaintoharhoja. Tarinoiden sankarit ovat totta ja illuusioita sieltä inhimillisemmästä päästä.