Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Seitsemäntoista
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Elämänmakuinen, valloittavan monikerroksinen romaani nuoruudesta, unelmista ja kirjoittamisen seurauksista
90-luvun alku Hämeenlinnassa. Nuori poika on kesätöissä tavaratalossa. Illat hän viettää kavereineen Linnan rannassa, kuuntelee Doorsia ja unelmoi loistavasta tulevaisuudesta. Töissä poika tutustuu yhdeksän vuotta vanhempaan Veskuun. Veskulla on rahaa, hänen seurassaan pääsee ravintoloihin. Vesku alkaa suunnitella jopa yhteistä ulkomaanmatkaa. Mitä mies oikein haluaa?
Parikymmentä vuotta myöhemmin poika on päässyt Helsinkiin, hänestä on tullut kirjailija. Samaan aikaan Hämeenlinnassa viisikymppinen yksinhuoltaja Päivi on edelleen töissä tavaratalossa. Päivi murehtii, mitä tekisi tietokoneen ääreen jämähtäneen seitsemäntoistavuotiaan Santtu-poikansa kanssa.
Kirjoittajakurssilla Päivi käy läpi hurjia elämänvaiheitaan. Hän muistaa kirjailijapojan nuorena kesätyöläisenä. Poika on kirjoittanut Veskusta, mutta Päivin mielestä hän valehtelee törkeästi. Kenen muistot ovat totta, kenellä on oikeus kertoa? Ja mitä tapahtuu, kun ihmisistä tulee henkilöitä ja elämästä raakamateriaalia?
Lukiolaispoika Julius Ilonen kasvaa aikuiseksi Hämeenlinnalta kuulostavan kaupungin hyvämaineisella omakotialueella ruohonleikkureiden suristessa. Yksinhuoltaja Päivi elää kaupungin laidan kerrostalossa aivan toisenlaisessa maailmassa ja polkee aamulla töihin keskustan tavarataloon.
Julius ja Päivi tutustuvat, kun Julius saa paikan kesäapulaisena. Ilonen tapaa myös Veskun, jolle hän kuin vahingossa alkaa kertoa henkilökohtaisimpia asioitaan.
Risaisen elämän elänyt harrastajakirjoittaja Päivi on Julius Ilosen ohella kirjan toinen kertoja. Päivin maailma on karumpi ja kieli karheampi kuin hänen ”puluksi” kutsumansa kirjailijapojan. Jullella on ”kaikki asiat niin hyvin kuin olla voi, tyttöystävä vain jättänyt ja vähän kavereista pulaa”. Päivi asettuu Veskun tavoin kuuntelijaksi muistuttamaan Jullea elämän tälle antamista lahjoista.
Homoseksuaalisia taipumuksia omaavalla Veskulla ei ole tarinassa omaa kertojanääntä, mutta hän toimii katalysaattorina kirjailijaksi tulleen Ilosen ja Päivin välille syntyvässä konfliktissa. Päivin mielestä kirjailijaksi kasvava Ilonen toimii väärin tehdessään todellisen elämän Harrista kirjansa Veskun.
Kerronnan kolmas taso on kirjailijaksi kasvaneen Julius Ilosen ääni. Se on yhtä kuin kirjeet ystävälle ja kustannustoimittajalle sekä medialle annetut lausunnot. Kirjailijan kuvatessa kirjallista maailmaa, joka on ”täydellisesti erillään itse kirjoittamisesta ja ehkä lopulta tuhoaa ne syyt, joiden takia alun perin alkoi kirjoittaa”, ollaan ehkä lähimpänä toimittajataustan omaavaa Juha Itkosta. Itkonen - tai Julius Ilonen - käy lukijan kanssa kissa ja hiiri -leikkiin, jossa otetaan kiinni kirjailijaa ja leikitellään autofiktiivisyydellä ja kritiikkivastineilla.
Tavaratalossa kesätöitä paiskiva ihanteellinen nuori mies on kuvattu koskettavasti. Esikoiskirjan mormonipojan elämäntuskaa kuvaus ei kuitenkaan voita. Helposti kirjaa lukisikin kirjailijasta käsin. Innostunut ja ihanteellinen esikoiskirjailija on kasvanut kirjalliseen maailmaan, jossa on omat raadolliset lainalaisuutensa? Miten säilyttää viattomuutensa ja uskollisuutensa, kun kirjailijalta odotetaan jatkuvaa näyttöä ja uudistumista? Voiko luomistyön ajoittaa kirjamessujen rytmiin?
Päivin miesystävän, kirjoittajapiirien vetäjän ja kirjailija Julius Ilosen välille syntyy yllättävä yhteys kirjan loppupuolella. Nielikäinen on tulensa jo menettänyt ja on siirtynyt kirjallisuuden tekemiseen sijaan puhumaan siitä. Näkeekö Julius Ilonen Nielikäisessä kohtalonsa? Lukija ei siihen usko, vaan luottaa lujasti kirjailijan poikkeukselliseen kykyyn katsoa kohti olennaista. Kunnolla syttynyt tuli ei sammu, vaikka keski-iän kriisi ravisutteleekin.
(Kirsi Kaulio/ Sanojen aika)
90-luvun alku Hämeenlinnassa. Nuori poika on kesätöissä tavaratalossa. Illat hän viettää kavereineen Linnan rannassa, kuuntelee Doorsia ja unelmoi loistavasta tulevaisuudesta. Töissä poika tutustuu yhdeksän vuotta vanhempaan Veskuun. Veskulla on rahaa, hänen seurassaan pääsee ravintoloihin. Vesku alkaa suunnitella jopa yhteistä ulkomaanmatkaa. Mitä mies oikein haluaa?
Parikymmentä vuotta myöhemmin poika on päässyt Helsinkiin, hänestä on tullut kirjailija. Samaan aikaan Hämeenlinnassa viisikymppinen yksinhuoltaja Päivi on edelleen töissä tavaratalossa. Päivi murehtii, mitä tekisi tietokoneen ääreen jämähtäneen seitsemäntoistavuotiaan Santtu-poikansa kanssa.
Kirjoittajakurssilla Päivi käy läpi hurjia elämänvaiheitaan. Hän muistaa kirjailijapojan nuorena kesätyöläisenä. Poika on kirjoittanut Veskusta, mutta Päivin mielestä hän valehtelee törkeästi. Kenen muistot ovat totta, kenellä on oikeus kertoa? Ja mitä tapahtuu, kun ihmisistä tulee henkilöitä ja elämästä raakamateriaalia?
Lukiolaispoika Julius Ilonen kasvaa aikuiseksi Hämeenlinnalta kuulostavan kaupungin hyvämaineisella omakotialueella ruohonleikkureiden suristessa. Yksinhuoltaja Päivi elää kaupungin laidan kerrostalossa aivan toisenlaisessa maailmassa ja polkee aamulla töihin keskustan tavarataloon.
Julius ja Päivi tutustuvat, kun Julius saa paikan kesäapulaisena. Ilonen tapaa myös Veskun, jolle hän kuin vahingossa alkaa kertoa henkilökohtaisimpia asioitaan.
Risaisen elämän elänyt harrastajakirjoittaja Päivi on Julius Ilosen ohella kirjan toinen kertoja. Päivin maailma on karumpi ja kieli karheampi kuin hänen ”puluksi” kutsumansa kirjailijapojan. Jullella on ”kaikki asiat niin hyvin kuin olla voi, tyttöystävä vain jättänyt ja vähän kavereista pulaa”. Päivi asettuu Veskun tavoin kuuntelijaksi muistuttamaan Jullea elämän tälle antamista lahjoista.
Homoseksuaalisia taipumuksia omaavalla Veskulla ei ole tarinassa omaa kertojanääntä, mutta hän toimii katalysaattorina kirjailijaksi tulleen Ilosen ja Päivin välille syntyvässä konfliktissa. Päivin mielestä kirjailijaksi kasvava Ilonen toimii väärin tehdessään todellisen elämän Harrista kirjansa Veskun.
Kerronnan kolmas taso on kirjailijaksi kasvaneen Julius Ilosen ääni. Se on yhtä kuin kirjeet ystävälle ja kustannustoimittajalle sekä medialle annetut lausunnot. Kirjailijan kuvatessa kirjallista maailmaa, joka on ”täydellisesti erillään itse kirjoittamisesta ja ehkä lopulta tuhoaa ne syyt, joiden takia alun perin alkoi kirjoittaa”, ollaan ehkä lähimpänä toimittajataustan omaavaa Juha Itkosta. Itkonen - tai Julius Ilonen - käy lukijan kanssa kissa ja hiiri -leikkiin, jossa otetaan kiinni kirjailijaa ja leikitellään autofiktiivisyydellä ja kritiikkivastineilla.
Tavaratalossa kesätöitä paiskiva ihanteellinen nuori mies on kuvattu koskettavasti. Esikoiskirjan mormonipojan elämäntuskaa kuvaus ei kuitenkaan voita. Helposti kirjaa lukisikin kirjailijasta käsin. Innostunut ja ihanteellinen esikoiskirjailija on kasvanut kirjalliseen maailmaan, jossa on omat raadolliset lainalaisuutensa? Miten säilyttää viattomuutensa ja uskollisuutensa, kun kirjailijalta odotetaan jatkuvaa näyttöä ja uudistumista? Voiko luomistyön ajoittaa kirjamessujen rytmiin?
Päivin miesystävän, kirjoittajapiirien vetäjän ja kirjailija Julius Ilosen välille syntyy yllättävä yhteys kirjan loppupuolella. Nielikäinen on tulensa jo menettänyt ja on siirtynyt kirjallisuuden tekemiseen sijaan puhumaan siitä. Näkeekö Julius Ilonen Nielikäisessä kohtalonsa? Lukija ei siihen usko, vaan luottaa lujasti kirjailijan poikkeukselliseen kykyyn katsoa kohti olennaista. Kunnolla syttynyt tuli ei sammu, vaikka keski-iän kriisi ravisutteleekin.
(Kirsi Kaulio/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
383
Kustantaja
Kieli
Sarjamerkintä
Videot