Sarkkinen, Lahja

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Kirjailijan omat sanat

Kirjoitan sitä, mitä koen tärkeäksi juuri nyt kirjoittaa tai pyydetään.

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka:
Nurmes, Helsinki, Ryttylä, Kajaani, Nurmes vuodesta 1992 lähtien

Perhesuhteet:
Perheetön

Ura:
Ylioppilas 1961 Nurmes

Teologian kandidaatti 1967 Helsingin yliopisto

Lehtorin oikeudet 1967 Helsinki

Pappisvihkimys 5.6.1988 Kuopio

Pitäjänmäen lehtori 1965-1977

SEKL:n lähetyskoulun lehtori 1977-1982

Kajaanin sairaalasielunhoitaja/sairaalapastori 1983-1992

Nurmeksen seurakunnan kappalainen 1992-2006

Eläkkeellä

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kertomakirjallisuus:

Etsimässä elämää rauhaa ja rajoja 500 vuotta. Ilias 2013

Isäni sota, rauha ja rakkaat : talvi- ja jatkosodan kirjeitä, päiväkirjan lehtiä, äidin ja muiden sukulaisten kertomaa, omia muistoja. Kustannusosakeyhtiö Hai 2015


Lehtiartikkeleita

Artikkeleita tietokirjoissa:

Kulumatonta : sana Numeksen maisemassa. Nurmeksen ev.-lut. seurakunta 2009

Höljäkkä : tositarkoituksella. Höljäkän nuorisoseura 2012

Tekstinäyte

Kukaan ei ollut jäämässä yksin. Isot suvut huolehtisivat kaikista. Se oli suojaverkko. Mutta vanhojen kipeiden kokemusten muistot pulpahtelivat joskus pintaan ja oli hyvä, jos niistä voi puhua. Nyt oli kuitenkin kaikki hyvin.

Helmi ja Oiva pohtivat niitä muutoksia, joita oli jo tapahtunut heidän elinaikanaan ja joista oli luettu lehdistä. Valtakunnallinen sosiaalitoimi oli perustettu samoihin aikoihin kuin Suomi itsenäistyi. Valtio ja kunta huolehtisivat heikoimmassa asemassa olevista lapsista ja vanhoista ja sairaista paremmin kuin ruotsin tai keisarivallan aikana. Vanhuksille ja sairaille suunniteltiin eläkettä, jonka turvin voisi selviytyä silloinkin, kun ei olisi omaisia, joiden luona asua perheenjäsenenä tai syytinkiläisenä vanhan omaisuuden turvin. Nurmekseenkin oli perustettu kunnalliskoti, jossa asui sairaiden lisäksi myös heikossa asemassa olevia lapsia ja vanhuksia ja perheitä. Mutta kukapa suostuisi vapaaehtoisesti muuttamaan kodistaan hoitolaitokseen! Sairaanhoitokin oli kohentunut. Oli toivoa, että kulkutaudit ja lasten suuri kuolleisuus saataisiin kuriin.

- Oma koti, perheyhteys ja suku on varmasti paras voimavara lapsesta vanhukseen. Hyvä, kun on sellainen turva olemassa, tapahtui mitä tajansa. Sitoudutaan siihen, että pidetään aina omaisista huolta! Ja muistakin, jos on tarvis.

Nuoret päättivät mennä vihille heti Oivan päästyä armeijasta. Häät olivat 19.6.1938 Nurmeksen komeassa suuressa tiilikirkossa.

[Etsimässä elämää rauhaa ja rajoja 500 vuotta. Ilias 2013, s. 312-313]