Lehes, Pertti
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka: Joensuu vuodesta 1979
Perhesuhteet: Naimisissa, kaksi lasta, neljä lastenlasta
Meriitit: Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry:n jäsen
Ura:
FM
Joensuun normaalikoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori 1978-2009
Perhesuhteet: Naimisissa, kaksi lasta, neljä lastenlasta
Meriitit: Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukri ry:n jäsen
Ura:
FM
Joensuun normaalikoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori 1978-2009
Harrastukset: lukeminen, perhokalastus, verkkokalastus talvella, kuntoilu.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto
Tietokirja:
Aleksei Mitro : karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Karjalainen sivistysseura 1986.
Lehtiartikkeleita opetusalalta ja historiasta sanomalehdissä mm. Helsingin Sanomat, Kaleva ja Karjalainen.
Tietokirja:
Aleksei Mitro : karjalainen kauppias ja yhdistysmies. Karjalainen sivistysseura 1986.
Lehtiartikkeleita opetusalalta ja historiasta sanomalehdissä mm. Helsingin Sanomat, Kaleva ja Karjalainen.
Tekstinäyte
Pakkasiltapäivän viimeiset valoisat hetket olivat käsillä. Kuhmonniemen punertava taivas himmeni. Ortodoksi-isä Mikael työnsi miehineen korvessa pitkää vesikelkkaa. Siihen oli Kostamuksen lähellä sijaitsevalla Kiimasjärvellä kasattu kovassa kiireessä jumalanpalvelusvälineistöä. Pelko jäyti Mikaelin mieltä, takaa kuului vihaisten koirien haukuntaa ja bolsevikkien huutoja.
"Kapina on hävitty", Mikael puhisi väelleen. "Punikka tulj Kiimazd´ärvelle. Kiroisin, jos voisin." Mikaelin rinta nousi ja laski kiivaasta ponnistuksesta ja hengitys höyrysi pakkasilmaan. Miehet kiskoivat kelkkaa totisina karvareuhkat huurteessa.
"Vienan ja Aunuksen kansannousu on lopullisesti lyöty." Mikaelin partaiset kasvot vääntyivät.
"Olkoon kirottu tämä tammikuu 1922! Polsut ajavat meitä takaa, vijatointa rahvasta ja tappau kuin eläimiä. Koko rajaseudun ihmiset pakenevat Suomeen."
Pimeydestä ilmestyi lisää ihmisiä rutaisissa ryysyissä. Miehet, naiset, lapset ja vanhukset kahlasivat lumessa neljänkymmenen asteen pakkasessa. Joillakin oli jalkineina remmeillä ja vöillä sidottuja vaatenyyttejä.
Kelkan vetäjät pitivät pienen tauon. Mikael nosti sudennahkaista hattuaan. Hänen korviinsa kantautui pimeästä satojen lunta tallaavien ihmisten aiheuttama ääni. Hanki rapisi kuin porotokka olisi polkenut tannerta. Mikael kuuli, miten pakolaiset hyrisivät kylmästä ja ponnistuksesta.
[Toivo. Nordbooks 2015, s. 5-6]
"Kapina on hävitty", Mikael puhisi väelleen. "Punikka tulj Kiimazd´ärvelle. Kiroisin, jos voisin." Mikaelin rinta nousi ja laski kiivaasta ponnistuksesta ja hengitys höyrysi pakkasilmaan. Miehet kiskoivat kelkkaa totisina karvareuhkat huurteessa.
"Vienan ja Aunuksen kansannousu on lopullisesti lyöty." Mikaelin partaiset kasvot vääntyivät.
"Olkoon kirottu tämä tammikuu 1922! Polsut ajavat meitä takaa, vijatointa rahvasta ja tappau kuin eläimiä. Koko rajaseudun ihmiset pakenevat Suomeen."
Pimeydestä ilmestyi lisää ihmisiä rutaisissa ryysyissä. Miehet, naiset, lapset ja vanhukset kahlasivat lumessa neljänkymmenen asteen pakkasessa. Joillakin oli jalkineina remmeillä ja vöillä sidottuja vaatenyyttejä.
Kelkan vetäjät pitivät pienen tauon. Mikael nosti sudennahkaista hattuaan. Hänen korviinsa kantautui pimeästä satojen lunta tallaavien ihmisten aiheuttama ääni. Hanki rapisi kuin porotokka olisi polkenut tannerta. Mikael kuuli, miten pakolaiset hyrisivät kylmästä ja ponnistuksesta.
[Toivo. Nordbooks 2015, s. 5-6]