Kangas, Terhi

Olen rakastanut kirjoittamista ja kissoja niin kauan kuin muistan. Olen aina
arvostanut sydämestäni järjestömaailman panosta yhteiskunnassamme. Olen
tehnyt luovaa työtä ammatikseni jo pitkään, ja inspiroitunut suuresti
oivalluksista ja uuden luomisesta. Tarvitseeko edes erikseen mainita, että

esikoisteokseni Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana on lähestulkoon
parasta, mitä elämässäni on tapahtunut? Ei kuitenkaan aivan parasta,
sillä olen kahden ihanan lapsen äiti ja mukavan miehen vaimo.
Kirjoittajana minua on eniten kehittänyt kolmivuotinen Viita-akatemia, jossa
kirjailija Vuokko Tolosen ohjauksessa aloin löytää omaa ääntäni ja
tietä, jota haluan kulkea. Työura on tuonut sittemmin eteeni varsin
erilaisia kirjallisia toimeksiantoja, joissa olen saanut käyttää rakasta
suomen kieltä äärimmäisen monipuolisesti. Kirjoittaminen on elättänyt
minut aina, muodossa tai toisessa.
Noin 35 vuotta elämästäni ajattelin, etten ole pätkääkään
yrittäjähenkinen ihminen. (Kissanviikset, mikä harhaluulo!) Onneksi vuonna
2015 ymmärsin kääntää takkini ja perustin Toteuttamo Verbaalin. Vuotta
myöhemmin syntyi ajatus Merkityskirjoista – yhteisöllisistä
lastenkirjoista, jotka tukisivat merkittävästi suomalaista
järjestötyötä. Merkityskirjoja ei olisi koskaan syntynyt ilman omien
ennakkoluulojeni taklaamista ja rohkeutta hypätä kohti tuntematonta.
Merkityskirjoja ei myöskään olisi syntynyt ilman täydellistä
työpariani: kuvittaja-graafikko Anna Aaltoa, joka oli valmis lähtemään
seikkailuun kanssani. Annalla on uskomaton kyky herättää tekstini eloon
oivaltavilla kuvituksillaan. Toivottavasti se suunnaton into ja tekemisen
palo, joka tarinaamme on alusta asti siivittänyt, välittyy myös
lastenkirjojemme lukijoille.
Kirjallisten todisteiden mukaan ensimmäiset unelmoinnit yhteisestä
lastenkirjasta on käyty noin kuusi vuotta ennen yhteisen esikoisemme
syntymää. Silloin emme tosin osanneet edes unelmoida tavasta, jolla kirja
toteutuisi: ilman perinteisen kirjakustantamon tukea, mutta lukijoiden ja
yhteistyökumppaneiden tuella. Joukkoluovuudella. Eläinsuojelutyötä
merkittävästi tukien.
Lastenkirjaunelmaamme on tullut Merkityskirjojen myötä lisää kertoimia.
Emme ainoastaan tee näköistämme merkityksellistä tarinaa lapsille, vaan
luomme aidosti uutta kotimaiseen lastenkirjallisuuteen. Olemme synnyttäneet
yhteisöllisen lastenkirjan, jonka luova prosessi on avattu kaikkien
halukkaiden työstettäväksi. Esikoiskirjassa Helgan yllä on kuusivuotiaan
Nellan suunnittelema mekko, Kehräkummun seinällä upea kollaasi
kunniavieraiden kuvia ja Hugo-kissan lempinukkumapaikkaan liittyy liikuttava
tarina tosielämästä. Jatkossakin joukkoluovuus on merkittävä osa
Merkityskirjojen tarinaa.

- - -

Motto: Antaa oman viiksikarvan ohjata! Omannäköinen elämä on parasta elämää.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lukuisia artikkeleita freelance-toimittajana eri julkaisuihin.

Kunto & terveys -lehden kolumnisti
vuodesta 2013.

Useita kolumneja julkaistu myös KG-lehdessä, Etelä-Suomen Sanomissa ja Uusi Lahti -lehdessä.

Toisen kanssa -kotiäitiblogi kuopuksen

vauva-ajoilta 2014-2015.

Tekstinäyte

Helgan onni olisi ollut lähellä täydellistä, ellei isä olisi ilmestynyt
ovelle kelloaan naputtamaan. Helga tiesi, mitä se tarkoitti. Enää ei
voinut neuvotella. Helga ei voinut vastustaa kiusausta vaan antoi hetken
mielijohteesta Hugolle suuren yllätyshalauksen. Ja vaikka hän miten

pinnisteli vastaan, vieri suolainen pisara Helgan poskelta Hugon turkille.
Silloin Hugon moottori käynnistyi ja huoneeseen levisi tasainen rauhallinen
hurina.

Hugon kehräys kuulosti Helgasta kauniimmalta kuin mikään muu ääni
maailmassa.

– Miten ihmeessä te tuon teette? Mistä tuo ääni tulee? Helga
hämmästeli.

– Olen paljastanut sinulla monta kissamaisuutta, mutta salaisuuksiakin on
oltava. Se kuuluu kuvioon. Kun kiinnymme ihmisiin, emme pelkää näyttää
tunteitamme. Mutta määräyksistä emme piittaa hevonhuitulaa. Teemme juuri
niin kuin oma viiksikarva ohjaa.

– Siksikö jotkut hylkäävät kissoja?

– Se ei ole minulle täysin selvinnyt. Mutta luotan siihen, että kun te
fiksut ihmispennut kasvatte aikuisiksi, niin te osaatte kohdella kaikkia
eläimiä juuri niin kuin pitää.

Helga, Helmeri ja isä jättivät hyvästit kissatalon väelle. Hugo
tassutteli kohti ruokakippoa toivoen, että Elliweera Esmeralda olisi
erehtynyt ruoka-aikojen kanssa. Mutta kippo oli tyhjä. Sen sijaan kipon
vierellä oli jotain, mikä ei kissataloon kuulunut: Helgan Ystäväni-kirja!
Hugo hölkkäsi ikkunaan, mutta Helgaa ei enää näkynyt.