Hokkanen, Eveliina

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Juhani Juurikkamäki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

“Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen aina rakastanut tarinoita. Olin 6-vuotias, kun päätin että isona minusta tulee kirjailija. En osannut silloin vielä edes kirjoittaa vaan sanelin tarinoitani päiväkodin tädeille, sisaruksilleni ja vanhemmilleni, jotka kirjoittavat tarinani ylös. Heti kun opin kirjoittamaan ja lukemaan, rupesin itse tekemään tarinoita. Kirjoitin tarinoita aina. Jokainen syntymäpäivä, joulu, äitien- tai isänpäivä saivat perheenjäseneni lahjaksi minun keksimäni tarinan. Erään kerran tämä tarina vaikutti pitkälti tulevaisuuteeni.

10-vuotiaana kirjoitin siskolleni tarinan hänen ylioppilasjuhliin. Seurakuntamme uusi pastori-kirjailija Kari Honkanen luki tuon kirjoituksen ja kysyi, tulisiko minusta isona kirjailija. Samalla Kari pyysi minua kolumnistiksi seurakunnan lehteen ja sen jälkeen hän alkoi mentoroida minua kohti unelmaani. Kari kannusti, ohjasi, luki ja korjasi tekstejäni ja myöhemmin muistutti minua jatkamaan ja lähettämään käsikirjoituksia kustantamoon, jos jätin niitä hautumaan liian pitkäksi aikaa koneelle.

12- vuotiaana meillä oli koulussa kirjaprojekti. Meidän tuli keksiä ja kirjoittaa mini kirja, johon teimme kuviksen tunnilla kannet ja kuvitukset. Innostuin projektista hieman enemmän ja tuotin kerralla useita kymmeniä sivuja pitkän kirjan aikamatkasta Kiinan historiaan. Tutkin 1800-1900 luvun Kiinan historiaa tarinaan ja tein siitä lopulta usean vuoden mittaisen projektin ja lopulta lähetin käsikirjoituksen kustantajille 14-vuotiaana. Se käsikirjoitus ei kuitenkaan mennyt läpi ja jälkikäteen ajateltuna olen siihen ihan tyytyväinen.

Ylä-asteella ollessani aloin saada ahdistus- ja paniikkikohtauksia, jotka inspiroivat minua kirjoittamaan aivan uudentyylistä käsikirjoitusta. Kirjoitin kokemuksistani fiktiivistä tarinaa fiktiivisen hahmon ympärille, jonka tunnekokemuksissa oli kuitenkin paljon samaa kuin omissanikin. Tein vuosia taustatöitä, kirjoitin ja korjasin. Jossain vaiheessa lähetin käsikirjoituksen kustantamoon, jolloin se ylitti kustannuskynnyksen, mutta ei mahtunut sen hetkiseen kustannusohjelmaan. Se oli jo yksi voitto unelmassani vaikka samalla harmitti, että edelleen jouduin odottamaan ja tekemään töitä. Sen jälkeen pyysin lisää koelukijoita ja tein lisää töitä. Lopulta syksyllä 2019 Aikamedia otti minuun yhteyttä ja aloitimme kustannusneuvottelut. Tammikuussa 2020 kävin kirjoittamassa elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen “Naavalla kiedottu” - kirjasta.

Elämäni varrella olen koko ajan kirjoittanut paljon muutakin. Olen toiminut Nuotan toimittajana 16- vuotiaasta lähtien sekä tehnyt yksittäisiä freelancer juttuja muutamiin eri lehtiin. Sen lisäksi minulla on tälläkin hetkellä viisi muuta käsikirjoitusta kesken, jotka haluan jossakin vaiheessa valmistaa ja kustantaa.

Kirjoittaminen on yksi suurimpia intohimojani. Vaikka ajoittain kärsimätön, huolimaton ja extrovertti luonteeni eivät sovi tyypillisen kirjailijan luonteeseen, on kirjoittaminen silti se asia, mistä innostun ja elän. Rakastan tuottaa sanoja ja ajatuksia kirjaimin, luoda tarinoita, kirjoittaa ylös toisten ja omia kokemuksia ja tuoda julki se, mitä minä tai joku muu tuntee, ajattelee ja tietää. Haluan tuoda äänen sille, jolla ei sitä ole. Siksi minusta tuli kirjailija. Siksi haluan jatkaa tätä niin kauan vain, kun intohimo elää ja sormet pysyvät näppäimillä. “

Elämäkertatietoa

Koulutus tai tutkinto: Bachelor of Ministy BM, luonto-ohjaaja, ympäristöylioppilas.

Tekstinäyte

”Mahassa tuntui iso kipeä möykky. Olo oli kuin oksennustaudissa. Silmissä sumeni ajoittain. Päässä jyskytti kipu, joka vapisutti koko kehoa. Pulssi löi kuin lenkin jälkeen, enkä tiennyt, minne olisin paennut sen rummutusta. Ahdistus täytti koko kehon. Se tuntui jaloissa, jotka olivat vetelät, se nousi lantion kohdalle, ja vatsaan se teki suuren pallon, jonka olisi voinut ottaa vain pois. Sydämen se oli kietonut rytmiinsä, kaulassa ja päässä tuntui kauhu. Eikä todellisuus ollut läsnä.”