Dannenberg, Alia

Motto: "Toinen nimeni on oikeudenmukaisuus."

Haluan muuttaa maailmaa, tehdä siitä paremman ja oikeudenmukaisemman paikan meille kaikille. Tämä pyrkimys on aina ohjannut toimintaani - vaikuttanut opiskeluuni, tutkimukseeni, työntekooni, vapaa-aikaani ja kirjoittamiseeni. Opiskelin ensin teoreettista fysiikkaa, koska sitä kautta oli mahdollista ymmärtää maailmankaikkeutta, minkä jälkeen päädyin kauppatieteilijäksi, koska talouden reunaehdot määrittävät hyvän jakautumista maailmassa. Politiikkaankin sotkeuduin, koska akateeminen tutkimus voi kyllä muuttaa maailmaa, mutta vielä olennaisempaa on, kuinka tutkimuksen tuloksia sovelletaan käytäntöön.

Koulutukseni perusteella voisin kirjoittaa tutkimuksia ja selontekoja vaikkapa luottovakuusjohdannaisten väärinkäytöstä tai kovenanttiehtojen merkityksestä konkurssirikollisuudessa. Toisaalta näitä raportteja kukaan tuskin lukisi, vaikka kyseiset asiat ovat yhteiskuntamme kannalta erittäin merkittäviä. Koska ihmisten kuitenkin olisi hyvä tietää, miten laki- ja talousjärjestelmämme mahdollistaa suuren luokan talousrikollisuuden, kirjoitan näistä aiheista viihteellisiä dekkareita. Toivon, että viihdyttämisen ohella onnistun myös avaamaan ihmisten silmiä, ja että sen myötä systeemiä muutettaisiin ja porsaanreikiä tukittaisiin. Kynä on miekkaa vahvempi ase.

Mottolauseen merkitys on kirjaimellinen, sillä toinen nimeni Asha tarkoittaa avestan kielessä oikeudenmukaisuutta.

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka:
Joensuu vuodesta 2008 lähtien

Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta

Ura:
FT, teoreettinen fysiikka 2011
KTM, yritysoikeus ja -talous 2016

Akateeminen pätkätyöläinen, mm. useita vuosia fysiikan ja kauppatieteiden tutkijana

Nykyään talousalan yrittäjä ja aktiivisesti mukana Vasemmistoliiton politiikassa

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto

Kymmeniä tieteellisiä artikkeleita fysiikan ja taloustieteiden alalta.

Väitöskirja:
Koherenssiteorian perusteista. Yliopistopaino 2011

Tekstinäyte

Lounaan jälkeen olin uuvuksissa, mutta Harri patisti minut kanssaan rivakalle tunnin kävelylenkille. Kuulemma se oli hyvä keino torjua turnausväsymys. Hänen mielestään oli huomattavasti tärkeämpää saada minut hereille kuin käydä nuokkuvan valmennettavan kanssa läpi seuraavan pelin avauksen hienouksia. Kyseenalaistin urheilun järkevyyden heti syömisen jälkeen, mutta tottelin, eikä kyse toisaalta ollutkaan mistään himoliikunnasta vaan ainoastaan pienestä kävelylenkistä. Juttelimme niitä näitä. Harri kylläkin ajautui hieman vaarallisille vesille erehtyessään kysymään:

- Sinulla ei ole muita harrastuksia shakin lisäksi?
- Ei, ellei shakin ehdoilla tapahtuvaa liikuntaa lasketa.
- Susanna sanoi... äh..., Harri vaikeni.
Ahaa, Susanna oli kertonut keskustelustamme.

- Niin, ei minulla ole mitään muutakaan. Kaikilla pahimmilla kilpakumppaneillani on. Tiedän, minulla on merkittävä etu puolellani tässä turnauksessa, tai shakissa ylipäänsä. Minulla on oikeat sisäiset ja ulkoiset puitteet menestyä, päästä pitkälle. Mutta mitään muuta minulla ei olekaan. Käykö minulle samoin kuin monille huipuille, jotka ovat uhranneet shakille ja menestymiselle perheensä, terveytensä ja elämänsä? Aikoinaanhan yksi jos toinenkin shakin huippu päätyi mielisairaalaan, ja muutama muukin sinne olisi kuulunut mutta onnistui jotenkin pysyttelemään ulkopuolella.

- Älä nyt.
- Mutta kerro minulle. Olet minua parempi pelaaja...
- Vielä vähän aikaa.
- Miksi et itse tee niin kuin valmennat minua tekemään? Kohta suurmestariksi, sadan parhaan joukkoon maailmanlistalla, Suomen mestariksi, ja lopulta maailmanmestaruusotteluiden karsintoihin, ehkä loppuotteluunkin. Vain työnteko puuttuu, kaikki muu sinulla jo on.
- Ehkä en vain pysty. Ehkä olen liian mukavuudenhaluinen. En ole samalla tavalla määrätietoinen ja laskelmoiva kuin sinä. Sinun silmissäsi on tappajan katse. Minulta se puuttuu.

Pysähdyin. Harri pysähtyi. Katsoin häntä silmiin.
- Tappajan katse?
Harri empi hetken.
- Se on... vähän monimutakinen juttu. Koulumaailmassa ja muutenkin nuorten parissa näkee kaikenlaista. Lapsia, joilla ei mene hyvin. Suurin osa heistä menee rikki, mutta joillekin harvoille tulee tuo katse. He pärjäävät. Eivät luovuta. Pystyvät tekemään epäinhimillisiä työmääriä. Nousevat maasta aina uudestaan. Voittavat vaikeudet. Eivät lannistu...

[Kuningatargambiitti. Kirjokansi 2016, s. 269-271]