Suostumus

Järkyttäviä tapahtumia kuvaava omaelämäkerta on noussut alkaneen vuoden käännöspuheenaiheeksi, kiitos pitkän HS-jutun. Itse kuulin tästä ensimmäisen kerran viime syyskuussa, ja kirja herätti heti kiinnostuksen – onhan sen sisältö niin käsittämätöntä. Ranskalainen kulttuuriväki ylisti avoimista päiväkirjoistaan tunnettua, murrosikäisiä sänkyynsä manipuloinutta kirjailijaa ja hänen tuotantoaan, ja 70-luvulla monet olivat valmiit normalisoimaan seksiä alaikäisten kanssa tavalla joka saa pettymään tiettyihin Ranskan tärkeimpiin kirjailijoihin ja ajattelijoihin. Springora asettuu itsensä nahkoihin lapsena ensin romaanimaiselta tuntuvalla tavalla, mutta aika pian Suostumusta alkaa lukea omaelämäkerrallisena esseenä. Kerronta on loppupuolella varsin toteavaa suoruudessaan. Voimakkaimpana välittyy se, miten Springora saa viimein kerrottua maailmalle oman versionsa tapahtumista, jotka ensin olivat päätyneet vääristyneinä kirjailija ”G:n” kansien väliin. Teos on selvästi ollut pakko kirjoittaa, ja tuosta vimmasta syntynyt energia näkyy kirjan vahvimmissa kohdissa.

”Vuosikausia kiersin kehää häkissäni, ja uneni olivat yhtä kostoa ja murhaamista, kunnes ratkaisu tuli silmieni eteen itsestäänselvänä: aja saalistaja omaan ansaansa, sulje hänet kirjaan.” (s. 8)

”Minulta puuttuu sanasto, jolla voisin haastaa hänet, merkittävän kirjailijan ja älykön. ’Perverssi narsisti’ ja ’seksuaalinen saalistaja’ ovat minulle vieraita käsitteitä. En tiedä, millainen on ihminen, joka ei piittaa muista. Luulen yhä, että on olemassa vain ruumiillista väkivaltaa.” (s. 110)