Handy McCoystysen rakkauslaulu

Handy McCoystysen rakkauslaulu yllättää runouden historian kuin syväkairaaja malmiesiintymän. Ja monialaista sisällön ja muodon tutkimusta vaativilta kivilieriöiltä sen värssyt paikoin tuntuvatkin. Paitsi että ne puhuvat, ja yllättävät siksi lukijankin. Yhtäältä ne harjoittavat vaihdantaa kirjailijan koko aiemmin tuotannon kanssa ja laajemmin eurooppalaisen julkisen sanan kerrostumien kanssa. Toisaalta ne ovat kaupoissa jotakuinkin kaikkien metodikirjoittamisen virtausten kanssa. Eliotin Prufrockin (1915) lisäksi kartoitetaan esimerkiksi Shakespearen sonettien kerrostunutta potentiaa ja yhtä hyvin nietzscheläisen hermeneutiikan kuin Charles Bernsteinin sanataiteen lupauksia. Kaikki on kuitenkin vääjäämättä erään sudeettinewyorkilaisen avantgardistin tekoa. Seitsemästä itsenäisestä tämän vuosituhannen luomasta koostuva teos päättyy vakavasti ja parantumattomasti sairastuneen tekijän jälkisanoihin.