Surujalavan kuolema

Lassi Eerikäinen luulee lähtevänsä Pärnuun vain muutaman päivän matkalle, tekemään pikku dokkaria kaupungin vanhan torin joulusta. Mutta kuten ohjaaja Jouko Aaltonen on todennut, dokumenttielokuvatuotannolle on tyypillistä, että suunnitelmat muuttuvat. Viikkoja myöhemmin, ja yhä Pärnussa, Lassi miettii kokemaansa: kaikki kaupungissa vaikutti epätodelliselta, kuin kangastukselta tai houreelta. Kaikki ikään kuin oli muttei ollutkaan olemassa. Hänen oma elokuvansa, hänen täällä näkemänsä elokuvat ja noissa elokuvissa näkemänsä unet, omissa unissaan näkemänsä elokuvat. Ja nuo ihmiset (ja yksi vedenharmaa kissa), jotka olivat ilmestyneet hänen elämäänsä vain sitten äkkiä ja omituisesti kadotakseen. Keitä he olivat ja miksi kuolivat tai katosivat? Jukka Kostiaisen romaani vie mystilliselle matkalle niin Pärnun talveen 2015 kuin kaupungin varhaisempaankin historiaan, 1600-luvun lopulle. Kostiaiselta on aiemmin ilmestynyt (salanimellä J. Tapio) 1930-luvun Tarttoon ja Hiidenmaalle sijoittuva, kirjailija T. Vaaskiven vaiheista kertova teos Suljetut vaunut. Se on julkaistu myös viroksi Tarton kaupunginkirjaston 100-vuotisjuhlajulkaisuna nimellä Kinnises tõllas.