Pulu uis ; Raparperisyrän ; Vissinki-laulut

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.

Näihin sanoihin päättyy Heli Laaksosen klassikoksi muodostunut runo, ”Lehm ja koiv”, joka ilmestyi esikoisrunokokoelmassa Pulu uis. Vuosituhannen vaihteessa vallitsi käsitys että runot ovat marginaalia ja murteet aikansa eläneet. Heli Laaksonen käänsi ajattelun nurinniskoin. Lounaismurteella kirjoitetut hauskat ja viisaat runot valloittivat suomalaisten sydämet. Vuonna 2002 ilmestynyt toinen kokoelma, kotiinpaluuteemainen Raparperisyrän, oli arvostelu- ja myyntimenestys. Nyt runoilijan alkuaikojen rakastetut teokset Pulu uis ja Raparperisyrän löytyvät yhteisten kansien välistä. Mukana on myös ennen julkaisemattomia, kansanmusiikkiyhtye Vissinkille kirjoitettuja sanoituksia. Runoja taustoittavat tekijän alkusanat ja tohtori Siru Kainulaisen näkemyksellinen essee.

(Sammakko)