Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ehtoolehdon tuho

Kommentit (1)

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Evakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen palvelutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattia-anturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.

Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että asukkaat ja vimpaimet eivät kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä. Vanhusten lisäksi Ehtoolehtoon on jäänyt uuden omistajayhtiön vapaaehtoistyöntekijät, jotka sairaanhoidon asemesta pitävät huolta sielujen tämän- ja tuonpuoleisesta hyvinvoinnista. Tästä ainoasta ihmiskontaktista monet asukkaat ottavat mielellään vaarin – joka puolella vilistävistä rotista kun ei ole niinkään juttuseuraksi.

Kun vanhukset höpöttelevät terveydenhoitopaneeleille, Anna-Liisa on sortua raha-asioidensa alle ja uusi lahko-omistaja ei ole niin suvaitsevainen kuin Ehtoolehdon asukkaat ansaitsisivat, on Siirin ja Irman jälleen aika ryhtyä toimeen. Heidän seikkailunsa vie perikuntariitojen, uskontoshoppailun ja automaattisen tietojenkäsittelyn käsittämättömiin maailmoihin. Ovatko Ehtoolehdon päivät luetut?

(Teos)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

288

Kieli

Lisätietoja

Trilogian päätösosa.

Ilmestymisaika

Sivumäärä

352

Kustantaja

Kääntäjä

Kommentit (1 kpl)

Vanhukset teknologian armoilla Ehtoolehdon tuho on Minna Lindgrenin romaanisarjan kolmas ja viimeinen osa. Siinä ovat pääosissa samat vanhukset, kuin kahdessa aikaisemmassa osassa: Irma, Anna-Liisa ja Siiri. Palvelutalo Ehtoolehdon putkiremontti ja modernisointi ovat nyt ohi, ja vanhukset pääsevät evakosta muuttamaan takaisin palvelutaloon. Ehtoolehto ei kuitenkaan ole enää entisensä: se on monitoroidun vanhustenhoidon pilottihanke. Terveys- ja hoivateknologialla Suomi saadaan talousahdingosta nousuun, kun hoitolaitoksiin ei enää tarvitse palkata ihmisiä! Jälleen Lindgren kirjoittaa kärkevästi, ja tällä kertaa kritiikin kohteena on teknologiauskonto. Kirjassa on myös iso sija uskonnollisella yhteisöllä, jonka vapaaehtoistyöntekijät ovat korvanneet palvelutalon henkilökunnan. Virkeät vanhukset haistavat jälleen palaneen käryä ja ryhtyvät omatoimisesti ottamaan asioista selvää ja ratkomaan pulmia. Ehtoolehdon tuho maalaa tulevaisuudesta uhkakuvaa, joka ei ole inhimillinen eikä vanhuksia kunnioittava. Visioinnin lisäksi kirjasta löytyy edellisistä Ehtoolehdoista tuttua lindgrenmäistä huumoria.

Linkki